Laukeelan vanha kansakoulu 1878-1924. Tuhoutui tulipalossa 1924. Oikealla palossa säästynyt osa Könnin kellosta.

PYYDÄMME TEITÄ YSTÄVÄLLISESTI SAAPUMAAN
SUNNUNTAINA LOKAKUUN 4. PÄIVÄNÄ 1953 KLO 12
URJALAN KUNNAN LAUKEELAN PIIRIIN KANSAKOULUN
75. VUOTISJUHLAAN, JOSSA MYÖS PALJASTETAAN KAATUNEITTEN
OPPILAITTEN MUISTOTAULU.

JOHTOKUNTA

_________________________________________

Historiikki Urjalan kunnan Laukeelan kansakoulun
toiminnasta 23.9.1878 -4.10.1953

Historiikin on laatinut Onni Savonen ja esittänyt sen koulun 75-vuotisjuhlassa 4.10.1953. Väliotsikot lisätty jälkeenpäin.

Urjalan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa helmikuussa 1858 Urjalankylässä. Kuntalaisissa heräsi ajatus koulun siirtämisestä Laukeelaan ja asiaa ajamaan ryhtyi salaneuvos T. Costiander vuonna 1872. Asia kuitenkin raukesi silloin, mutta sukelsi taasen esiin lokakuussa 1875, jolloin johtokunta anoi, että koulu rakennettaisiin Laukeelaan ja Salmen kylien välissä olevalle Reikon maalle.

Kuntakokouksessa eversti Costiander perusteli anomusta seuraavasti:
Poikakoulu on kunnan omistamassa huoneistossa, mutta tyttökoulu on vuokrahuoneistossa. Koulut ovat ala-arvoisessa kunnossa ja oppilaiden terveydelle vaarallisia, kuten tarkastaja kesäkuussa pitämässään tarkastuksessa oli huomauttanut. Koulut ovat sitä paitsi pitäjän syrjässä, joten on luultavaa, että oppilasmäärä hiljalleen vähenee ja näin ollen valtioapu kielletään, sekä koulun johtokunnan on vaikea pitkien matkojen vuoksi kouluasioita seurata.

Kunta on myöntänyt osan viinaverorahoista uuden koulun rakentamiseen ja saanut rusthollari Maunulalta lahjaksi tontin. Nyt oli vain sovittava koulun paikaksi edellä mainittu paikka, joka on lähellä kirkkoa ja keskellä pitäjää, tyydyttäen näin kaikkia pitäjäläisiä.

Lausuntoon yhtyi kokouksen enemmistö, mutta paikasta ja kustannuksista esitettiin eriäviä mielipiteitä.

Kokouksen puheenjohtaja toimitti äänestyksen, jossa edellämainittu anomus hyväksyttiin 981 äänellä 169 vastaan, joten Laukeelaan koulukysymys ratkesi myönteisesti.

Päätöksestä valittivat kuvernöörille A. Yntälä ja E. Säteri. Valituksen selvityksen antajana toimi Antti Uotila.

Koulun tontti Uotilan maalle

Koulun piirustukset laati arkkitehti Evert Laqerspetg Helsingistä, mutta piiritarkastaja Bousmanin mielestä käsityöhuone oli piirretty liian ahtaaksi ja ehdotti sen suurentamista siten, että sen osuus rakennettaisiin ulospäin samaan tasoon päätyvedosten kanssa. Tämän otti kuntakokous huomioon ja sen mukaan koulu sitten rakennettiin.

Valiokunta ryhtyi valitsemaan koululle tonttia. Aluksi tarkastettiin Reikon maalta sitä kohtaa, jossa nykyinen koulu on, mutta valiokunta tuli siihen tulokseen, että koulutalo tulisi niin kuin kätketyksi kuoppaan, kun lisäksi tontille rakennetaan lastenkoti ja köyhäinhuone.

Mutta Uotilan maalta valiokunta löysi mieleisensä paikan. Koululle tulisi korkea paikka, josta se näkyisi joka suunnalle, olisi lähellä maantietä, Vanhajärvi näkyisi lähellä ja rakennuksille tulisi hyvä pohja. Tästä valiokunta merkitsi rakennuspaikat.

Tonttiasiasta neuvoteltiin Kalle Uotilan kanssa. Hän suostui antamaan tontin, mutta vaati, että Uotilan tila vapautetaan koulumaksuista ikuisiksi ajoiksi.

Valiokunta ei siihen suostunut, eivätkä neuvottelut johtaneet tulokseen. Kunta päätti lunastaa sanotun maan pakkoluovutuksessa sen mukaan kun asetus 12  p:tä jouluk. 1864 säätää.

Johtokunta kutsui maanmittarin arvioimaan maa-aluetta, joka laskun mukaan teki 575 mk 80 p, mutta Kalle Uotila vaati 600 mk, jonka kunta suostuikin maksamaan.

Johtokunta valtuutettiin valvomaan tontin kiinnityksen. Tontin hinta maksettiin rakennuskassan veroista.


Rakentamisen rahoitus

Lokakuussa 1876 kunta hyväksyi ehdotetut Laukeelan koulun piirustukset samoin rakennuslautakunta, johon kuuluivat puheenjohtajana T. Costiander ja jäseninä Juho Maunula, Antti Uotila, V. isotalo, K. Karppila, E.Kassari ja A. Lähti, valtuutettiin ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin koulutalon rakentamiseksi. Ainoastaan rakennustarvikkeiden hankinnasta ja rahan nostosta oli kunnan kanssa neuvoteltava.

Rakennuslautakunta oli ostanut rakennustarpeita 6.063 mk:n 80 p:n edestä, mutta varoja oli vain 4888,07 mk. Lautakunnan esimies oli muista varoista maksanut puuttuvan erän 1175,73 mk ja oli lautakunnan nyt etsittävä varoja uusia menoja varten.

Yhdyspankissa olevat talletukset päätettiin sanoa irti ja laina 2000 mk sekä päätettiin, että manttaalinomistajat toisivat hirret ja loput tarvittavat varat otettaisiin kunnan yhteisistä varoista. Rakennuslautakunnalla oli oma kirjuri, jolle maksettiin palkkaa 2 mk päivältä.

Koulun rakentaminen annettiin Antoon Anstenille ja sen oli oltava valmiina 1 p:nä syyskuuta 1878.

Koulutalo rakennettiin siten, että ensimmäisenä vuonna se valmistui vesikattoon ja seinät veistettiin sekä sisä- että ulkopuolelta.

Lopputarkastus

Syyskuun 1.p:nä 1878 oli koulu sitten valmis. Kunta valitsi puolestaan 5 jäsentä työtä tarkastamaan ja koulun kunnalle vastaanottamaan.

Kunnan valtuutetut olivat: A. Helin, D. Ammeenmäki, J, Torkko, O. Heikkilä ja J. Nikkilä. Sanottu tarkastus tapahtui 12 p: nä syyskuuta, jolloin saapuvilla olivat kaikki sitä varten valtuutetut jäsenet ja koulun johtokunta.

Eversti Costiander kehotti tarkastusmiehiä kaikella tarkkuudella ryhtyä toimeen ja ilmoitti, että johtokunta vaati kouluhuoneen seinät tilkitsemään sammalilla kolmeen kertaan ennen kuin hyväksyisi niitä laudoitettavaksi.

Tarkastus kesti muutamia tunteja ja työ havaittiin tarkkuudella ja piirustusten mukaan tehdyksi. Muistutukset koskivat pieniä seikkoja.

Kouluhuoneen seinä määrättiin ulkoa tilkittäväksi, kellarin ovet on vuorattava ja maalattava sekä rännit ja savupiippu korjattava.

Pihan tasaus oli teettämättä, mutta toivottiin, että koulu voidaan alkaa syyskuun lopussa, kuten 23.9.1878 kävikin. Sen pihaan tehtiin istutuksia, joita ympäröivät hoidetut hiekkakäytävät. Se oli iloinen talo, jossa tehtiin uutteraa työtä ja vallitsi mallikelpoinen järjestys. Neljännen luokan paras oppilas oli koulun “priimus”. Se oli kunniapaikka, josta kilpailtiin.

Korjaus 1894

Ilmeisesti ensimmäinen suurempi korjaus, mitä koulussa tehtiin, tapahtui kesällä 1894. Mainittuna vuonna kesäkuun 8p:nä kirjoitettiin johtokunnan pöytäkirjaan urakkahuutokaupan valmistuvista ehdoista mm: “Päärakennus oli maalattava kahteen kertaan, paitsi päivänpuolelta kuluneet paikat sitä paitsi ensin alusmaalilla. Maalin tulee muuten olla saman väristä kuin entinenkin, paitsi että tummat paikat maalataan vähäisen tummemmaksi. Ennen maalausta on tarpeellinen raavinta ja kittaus toimitettava. Värien tulee olla puhdasta eikä sameata.”

Maalauksen tarjoutui maalarimestari Luonsinen Laukeelasta lopullisesti suorittamaan halvimmalla eli 59 markalla, jonka tarjouksen johtokunta hyväksyi.

Jatkokoulu 1896

Jatkokoulun pito aloitettiin jo niin varhain, kuin v.1896, kuten kansakoulun johtokunnan pöytäkirjasta joulukuun 7 p:ltä 1896 ilmenee: “Katsoen siihen tiedollisesti erittäin elähdyttävään ja virkistävään merkitykseen, mikä kansakoulun jatkokursseilla on kansakoulun läpikäyneeseen nuorisoon, otti kansakouluun johtokunta lämpimästi huomioon sen paikkakunnalla ilmilausutun toivomuksen, että ensi tilassa pantaisiin Urjalan Laukeelan yhdistetyssä ylhäisemmässä sekakansakoulussa toimeen kansakoulun jatkokurssit semmoisina kuin ne esitetään Kirkollisasian toimituskunnan kirjeessä koululaitoksen ylihallitukselle 15p:ltä joulukuuta 1893. Ja koska Urjala on jo noin 30vuoden vanha kansakoulupitäjä, eikä pitäjässä olevien monien kansakoulun läpikäyneitten tietojen elähdyttämiseksi ole koskaan mitään tehty ja koska paikkakunnan useimmat kansakouluopettajat sekä muita päteviä henkilöitä olivat sitoutuneet kursseissa opettajiksi rupeamaan ja sitä varten jo opetusaineetkin johtokunnan mielestä hyvin ja asianmukaisesti selvitelleet, päätti johtokunta mielihyvällä 150 opetustuntia sisältävät kansakoulun jatkokurssit toimeenpantavaksi alkaen tämän 1896 jouluk. 28 p:stä niin, että tammikuun 17 päivään asti opetettaisiin 7 tuntia kunakin arkipäivänä ja sen jälkeen 4 tuntia päivässä siksi, kunnes jatkokursseille määrätty opetustuntimäärä on saavutettu.

Hyväksyttyään sitten Laukeelan kansakoulun opetussalit sekä lämmön ja valon ynnä tarvittavat opetusvälineet näitä kursseja varten, päätti kansakoulun johtokunta Koulutoimen Ylihallitukselta anoa, että näille Urjalan kansakoulun jatkokursseille, joiden opetusaineet ja oppiennätykset alempana esitetään, myönnettäisiin edellä mainitussa Kirkollisasiain toimituskunnan kirjeessä määrätty valtionapu sekä siinä mainitut matkarahat etäämpänä koulusta asuville opettajille.”

Johtokunta päätti asiaa harkittuaan kutakin ainetta varten määrätä seuraavan tuntijaon ja oppiennätykset.

Uskontoa 22 tuntia opettaa pastori K.V Lehtonen. Siinä läpikäydään “ pyhä historia” tärkeimmissä kohdissaan ja sen ohessa johdatetaan oppilaita Pyhän Raamatun tuntemiseen sekä luodaan silmäys kirkon vaiheisiin varsinkin apostolien ja uskonpuhdistuksen aikoina, etenkin huomioon ottaen kirkon tunnustusten synnyn ja sisällön.

Äidinkieli 24 tuntia. Opettaa op. Vihtori Lähde. Opetus kohdistuu ainekirjoituksen huolelliseen harjoittamiseen ja lauserakennusopin selvittämiseen kirjallisuuden lukemisen yhteydessä.

Isänmaan historia 22 tuntia. Opettaa op. Järvinen. Luodaan silmäys kansamme elämän vaiheisiin silmällä pitäen etupäässä kansamme sivistyshistoriaa.

Laskento 13 tuntia. Opettaa T. Fransila. Korko- ja osinkolaskua. Esimerkit käytännöllisestä elämästä.

Mittausoppi. Sama kuin laskennossa. Harjoitellaan tasannekuvioiden ja kappaleitten mittausta sekä annetaan ensimmäisiä perusteita maanmittauksessa.

Fysiikka, opettaa op. K Saxman. Lämpö-, valo-, ääni- ja sähköopin ylisiä perusteita havainnollisesti sekä huomattavimpia lakeja mekaanikon alalla.

Kemiaa 16 tuntia opettaa lääketieteen tohtori W. Dahlberg. Siinä esitellään jokapäiväiseen elämään sovelluttamalla kemian lakeja ynnä metallien ja metalloidien reaksioneja.

Lisäksi opetettiin terveysoppia, linjaalipiirustusta, käsitöitä ja laulua.

Koulun ja vaivaistalon yhteinen kaivo näyttää olleen kiusankappaleena. Jälkeenpäin se on täytetty, ja monta palloa on sinne hukattu.

Koulu paloi toukokuussa 1924

Merkittävimpiä tapahtumia Laukeelan koulun historiassa oli koulutalon palo. Siitä kertoo pöytäkirja toukok. 14 pv:nä 1924 seuraavaa:
Merkittiin pöytäkirjaan, että kansakoulun päärakennuksen katolle savupiipusta lentäneen tulikipinän johdosta paloi perustuksiaan myöten täydellisesti pelastuen irtaimistosta ainoastaan molemmat harmonit, ompelukone, karttapallo, seinäkello, ( Könni), osa oppilaskirjastoa sekä nuorempi osa arkistoa, talousesineitä, 2 lapiota, talikko, 2 haravaa ja opettajakirjastokaappi sekä pari tuolia.

Palo havaittiin aamulla klo 9.45 ja oli kyteminen olettamuksien mukaan alkanut klo 9 ajoissa tapahtuen  ja kehittyen vinnillä, joten tarpeeksi ajoissa ei sitä voitu ehkäistä. Pelastustyöhön saapui väkeä runsaasti, mutta huomio oli kohdistettava muitten rakennusten varjelemiseen. Tuuli oli suosiollinen etelästä ja yltyi vasta, kun rakennus oli jo miltei palanut.

Johtokunta päätti lopettaa lukuvuoden, koska päiviä oli 191, eikä mahdollisuuksia jatkamiseen ollut ja anoa tarkastajalta suostumusta siihen.

Koulu siirtyi lastenkotiin

Koulu sijoitettiin tilapäisesti lastenkotiin, jossa se on ollut tähän saakka. 1925 päätettiin kouluhallitukselta anoa, että Lastenkodin huoneisto hyväksyttäisiin Laukeelan koulun huoneistoksi niine muutoksineen, joista rakennusmestari Reino Lediq on tehnyt suunnitelman ja että Kouluhallitus myöntäisi avustusta 30 %.

Jo vuosia sitten oli koulumme täydellinen korjaaminen tullut ajankohtaiseksi. Varsinkin uunit olivat peräti heikossa kunnossa.

Korjaus 1952

Viime vuonna (1952) päästiinkin korjaukseen käsiksi. Alkukesästä kuntaan muuttaneet rakennusmestari Esko Paju sai ensi töikseen tehdä suunnitelman koulun korjaamiseksi, koska kunta oli katsonut edullisemmaksi korjauttaa vanhan rakennuksen, kuin rakentaa uuden ja ajanmukaisemman, vaikka monet olivat sitä mieltä, että uusi pitäisi tehdä ja edullisempaan paikkaan.

Rakennusmestari Paju ripeäotteisena miehenä sai suunnitelman piirustuksineen ja työselityksineen pian valmiiksi, mutta vasta heinäkuulla päästiin työt aloittamaan. Rakennusliike Mattinen & Niemelä suoritti korjauksen. Talo muuttui paljon sisältä ja tänä vuonna myös ulkoa. Ulkotyöt jäivät nimittäin kesken epäedullisten säitten takia.

Työn teko tuntui paljon iloisemmalta uusitussa ympäristössä. Sellainen, joka näki koulun entisessä kunnossa ja nyt, ei voi muuta kuin ihmetellä. Puutteita tietysti nytkin on, ja ne haittaavat työskentelyä. Tilanahtaus on pahin juhlia järjestettäessä ja voimisteltaessa, mutta koska ennenkin on päästy tyydyttäviin ja hyviinkin tuloksiin, vaikka varmaan on jouduttu toimimaan paljon puutteellisimmissa olosuhteissa, niin eikä sitä suuremmalla syyllä nyt, kun opetustoimen alalla on aika sentään tuonut ja tuo kaikesta huolimatta yhä uutta avuksemme, pitäisi tulla toimeen taas siihen saakka, kun taloudellinen tilanne kestää uusia rakennussuunnitelmia.

Luulen tuovani koko koulun mielipiteen julki, kun sanon, että kokolailla tyytyväisiä me olemme nyt oleviin oloihin. Ja ehkä eivät olekaan aina tärkeimpiä työssä ne ulkonaiset puitteet, joissa joudumme toimimaan, vaan sittenkin tärkeämpää on oikea asennoituminen, innostus ja rakkaus siihen työhön ja työkenttään, mikä meille kullekin on uskottu.