Valo Saikku
PUOLIMATKAN KOULUN SATA VUOTTA 1902 - 2002

Klikkaamalla otsikkoa pääset suoraan aiheeseen

Rakentaminen sujui mutta eivät remontit

Johtokunnan toiminta

Harmoonien hankinta

Sodat ja koulu

Opettajien vaihtuvuus poikkeuksellista

Ikävä koulukeittola

Oppilaat toivat ruoka-aineita

Opettajista maineikkain - Arajärvi

Tähdenvälejä vuosien varrelta

KOULUN PERUSTAMINEN

- Kansakouluja on saatava vaikka viimeinen pässi läävästä menköön.
Näin jyrisi valtiopäivämies Antti Puhakka 1870-luvulla. Urjalassa tämä asia ymmärrettiin jo 1843 kun pitäjänkokous päätti perustaa koulun, joka sitten aloitti 1858 Urjalankylässä maamme ensimmäisessä kansakoulutalossa. Itse koulukin oli Suomen ensimmäinen yhteiskunnan perustama ja ylläpitämä kansakoulu.

Urjala näytti esimerkkiä ja perusti kaikkiaan 25 koulua Puolimatkan koulun ollessa järjestyksessä kahdeksas. Urjalan koulumyönteisyyteen lienee vaikuttanut merkittävästikin Honkolan Furuhjelmit. Kun amiraali Hampus Furuhjelm oli aikoinaan Alaskan kuvernöörinä niin hänen apunaan siellä oli pappi nimeltään Uno Cygnaeus, josta myöhemmin tuli kotimaassaan Suomen kansakoulun isä. Ennen Hampuksen tuloa Honkolaan kartanon omisti silloinen opetusministeri Viktor Furuhjelm. He vierailivatkin täällä eräiden Urjalan kansakoulujen vihkiäisissä.
Tämä myönteisyys häipyi kyllä Urjalassa 1960-luvulta lähtien sillä kuntamme on ollut eräs innokkaimmista koulujen sulkijoista. Jo 1960-luvulla lakkautettiin 10 koulua.

Puolimatkan koulu sai alkunsa 1898 julkaistusta piirijakoasetuksesta. Jo seuraavana vuonna kuntakokous asetti Urjalaan koulukomitean, johon valittiin mm. valtiopäivämies August Perho ja tulevat valtiopäivämiehet Juho Astala sekä Alfred Retulainen. Komitea esitti perustettavaksi koulupiirin Valajärven, Puolimatkan, Haritun ja Höllömäen kulmakuntia varten. Koulun paikaksi esitettiin Hollon kulmalla olevaa Löyttyn torpan tuulimyllyn aluetta, josta ostettaisiin 25 kapanalaa. Ei tiennyt komitea tämän paikan olevan todella tuulinen edelleenkin myllyn purkamisen jälkeen. Sadan vuoden aikana koulussa on opettanut 85 opettajaa. Yleensä uusi opettaja on nähnyt hyväksi Puolimatkaan saavuttuaan pyytää muutaman kuukauden jälkeen todistuksen viranhakua varten. Kylä on kyllä ollut hyvin myönteinen itse kouluasiaan ja kerännyt huomattavat määrät rahaa alkaen jo koulun tontin lunastuksesta jatkuen sitten soittokoneiden hankintaan ja köyhien lasten avustamiseen ynnä moniin muihin koulun edistämistä koskeviin tarpeisiin.

Mikä oli kyläläisten suhde opettajiin, sitä eivät asiakirjat kerro. 85 opettajasta vain kolmesta on tehty kantelu, kahdesta sopimattoman käytöksen ja yhdestä kyvyttömyyden takia. Monen opettajattaren sukunimi muuttui tänne tultuaan ja miesopettajatkin löysivät pysyviä elämän sulostuttajia täältä. Tämän läheisen kanssakäymisen aloitti jo lähes sata vuotta sitten nuori Onni Lunden kun meni kuokkimaan häitä ja tapasi siellä kaasona olleen koskioislaisen ihanan Vilhelmiinan eikä päässyt hänestä enää eroon. Näin koulu sai pitkäaikaisen tyttöjen käsityönopettajan Miina Lummaan.

Kahta päivää ennen uuden vuosisadan alkua - 28.12.1899 - kuntakokous perusti Haritun - Puolimatkan koulupiirin, "johon kuuluvat Valajärven ja Puolimatkan kylät sekä Haritun ja Höllömäen kulmakunnat ynnä Puolimatkan lukuruotiin kuuluvat Urjalankylän torpat".
Kun periaatepäätös oli näin tehty kylien asukkaat tekivät heti kunnalle anomuksen koulun rakentamisesta. He tiesivät piirijakoasetuksen velvoittavan koulun perustamiseen jos alueella on vähintään 30 oppilasta ja sen vuoksi oli hankittava kirkkoherralta todistus, että piirissä on 82 kouluikäistä lasta, joista suuri osa lähtee heti oppimaan.

Kuntakokous päätti yksimielisesti rakentaa Puolimatkan koulun niin, että se syksyyn 1901 mennessä on vesikatossa ja valmiina seuraavana vuonna syyskuun alussa. Asia eteni joustavasti, sillä kun rakentamispäätös tehtiin 24.1.1900 niin saman vuoden syyskuussa asetettiin rakennuskomitea, johon nimitettiin talolliset Juho Astala, Kustaa Hollo ja Aleksander Keskinen, sekä kauppias Juho Jallinoja, käsityöläinen Matti Helenius ja vuokraaja Juho Granni.
Kolmen Jussin sekä Matin, Santerin ja Kustaan komitea kokoontui marraskuussa Löyttyn torpassa Astalan johdolla ja laati varmuuden vuoksi kahdet piirustukset, jotta kuntakokous varmasti hyväksyisi jommat kummat. Tontin Löyttyn Myllymäessä oli jo piirijakokomitea määritellyt tarkasti: Hollon rajaa 50 m, siitä suorakulmassa pohjoispuoli 50 m, lännen puoli 55 m ja etelän puoli 55 m. Ulkohuonetta varten ulkoneva osa 17 X 20 m Hollon rajanpuoleisesta kulmasta.
Näin oli kaikki valmiina ja kuntakokous hyväksyi 3.12.1900 piirustus nro 1:n.

RAKENTAMINEN SUJUI MUTTA EI REMONTIT

Joulun aika 1900 vietettiin maassamme melko rauhallisesti vaikka venäläistämispyrkimysten torjuminen jakoikin kansaa ja hallitusta kahtia. Ajattelemisen aihetta antoi myös 11.12. tapahtunut Suomen suurin vararikko kun Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankki romahti. Puolimatkassa elettiin jännittävän odotuksen vallassa kun kaikki oli valmiina koulun rakentamiseksi.

Heti uuden vuoden jälkeen 4.1. rakennuskomitea myi huutokaupalla kivityön kontrahdin tai oikeastaan yritti myydä, sillä tarjoukset olivat liian korkeat. Työurakka annettiinkin sitten "jälkeemmin" kun saatiin alhaisempi tarjous, mutta kaikki rakennustarpeiden hankinta määriteltiin ja niitä tarvittiinkin melko lailla, mm. savea 50 kuormaa, tiiliä 11 000 kpl., sammalia 20 neliösyltää, kattopäreitä 12 syltää, lautoja 185 tusinaa sekä kaikenlaisia hirsiä, parruja, niskoja ja vasoja yhteensä 240, mittayksikköä ei mainita.

Rakennuskomitea kokoontui vuoden aikana vain 5 kertaa, seuraavana vuonna 3 kertaa ja viimeksi tammikuussa 1903 kun kaikki oli valmiina ja koulu jo käynnistetty. Silloin myytiin rakennusjätteet, mm. sammalmitta, kistut, väliaikainen makki, kelteitä, tiiliä ja sementtitynnyreitä.
Vihkimäjuhla ja oppilaiden sisäänkirjoitus tapahtui yhtä aikaa 23.8.1902 ja sinne oli kutsuttu seurakunnan papit.

Ilmeisesti oltiin tyytyväisiä monta vuotta kun vasta seuraava rakennusmaininta on syksyllä 1907 jolloin todetaan, että navetta ja kellari on saatava käyttökuntoon ja rehusuojakin pitäisi rakentaa. 1911 on jälleen maininta rehuladon rakentamistarpeesta ja myös sikolätti on tullut ajankohtaiseksi.

Kellarivaikeuksia ilmeni 1930 ja 1941 kunnostettiin keittola pesutupaan. Rappeutumisilmiöitä alkoi vähitellen tulla esiin ja vuosisadan puoliväliä lähestyttäessä alettiin keskustella uuden koulurakennuksen tarpeellisuudesta. Tehtiin ehdotuksia uusien koulujen perustamisista koulupiiriin ja Puolimatkan koulun purkamisestakin.

1950 johtokunta sai nähtäväkseen uuden koulun piirustukset eikä niihin liene isommin puututtu. Runsaan vuoden päästä huomattiin puutteellisuuksia kun tarkastaja ja koululääkäri vaativat peseytymismahdollisuuksia jokaiselle oppilaalle ennen ruokailua. Uusi koulu tarvitsee 10 pesuallasta kun nyt on vain yksi molemmissa eteisissä. Kunta ilmoitti, että koulu rakennetaan valmiiksi vain sillä ehdolla että sinne sijoitetaan talouskoulu. Johtokunta suostui pitkin hampain kahdella vastaehdolla. Oli tulossa koulun 50-vuotisjuhlat ja uusi koulu vasta rakenteilla, joten vanha koulu piti kunnostaa. Maaliskuussa 1952 asia esitettiin kunnalle, joka elokuussa ilmoitti työt aloitetun. Juhlat piti siirtää ja kunnalle esitettiin, että korjaustyöt suoritettaisiin maaliskuuhun mennessä, mutta valmista ei näyttänyt tulevan, joten tammikuussa taas huomautettiin kiirehtimisestä.

Kylä ja koulu siistivät ympäristöä ja pihaa useilla talkoilla. Maaliskuussa 1954 tehtiin lopulta vetoomus kunnalle korjausten tarpeellisuudesta. Vanha ulkorakennus hajoamassa, tytöt ja pojat kulkevat samasta käymälän ovesta, tuulisella ilmalla saavat opettajat ja oppilaat silmilleen sen minkä pitäisi mennä luukusta alas, vesijohto jäätyy, jonka vuoksi raana pidetään auki ja pumppu käy joka puolen tunnin päästä. Tarkastaja tuli kuukauden päästä ja totesi uuden talousrakennuksen olevan kipeän tarpeen vaatima. Uuden koulun luokissa on kuuluvuus huono.
50-vuotisjuhlat pidettiin lokakuussa 1954, mutta taas tammikuussa käymälät olivat entistä heikommassa kunnossa. Vasta neljän vuoden kuluttua johtokunta sai nähdä kauan toivomansa ulkorakennuksen piirustukset, jotka oli tehty jo 1951. Seuraavana kesänä kysyttiin aikooko kunta rakentaa, mutta mitään ei tapahtunut. Meni taas 3 vuotta ja oli pakko todeta ulkorakennusten surkea kunto. Jotain tapahtui kun vuoden kuluttua myytiin koululle tuotu väliaikainen käymälä huutokaupalla.

Kului 3 vuotta ja johtokunta esitti täydellistä peruskorjausta ensin 30.9. ja toistamiseen 11.10, sitten seuraavan kerran lokakuussa 1968, sitten taas 3 vuoden kuluttua lokakuussa, jolloin tuli hätä kun käymälän alustaa ei ollut tyhjennetty. Taas meni vuosi ja remonttia patistettiin edelleen, mutta sitten kun taas oli vuosi mennyt, niin lopulta ilmoitettiin, että käymälän tyhjentäminen on aivan välttämätön, mutta kun ketään ei saatu tähän työhön, päätettiin tiedustella kunnan yleisten töiden lautakunnalta, miten ja kenen toimesta ja millaisin kustannuksin huusin tyhjennys voitaisiin suorittaa.

Ilmeisesti apu oli lähellä kun hätä oli suurin, sillä tämän jälkeen todettiin johtokunnan tehtävän olevan vain rikkoutuneiden ikkunoiden korjaaminen. Ja sitten tulikin vuoden 1976 lopulla kouluneuvostojen aika ja Puolimatkan neuvosto keskittyi lähinnä vanhan koulun juhlasalin kunnostamiseen. Siitä oli keskusteltu jo useassa kokouksessa mutta 1977 se oli keskeisesti esillä ja seuraavana vuonna kahdessakin kokouksessa ja 1979 oli kahdessa kokouksessa huolena vanhan koulun lämmitys.

1980-luvulla oli usean kokouksen aiheena oppilaiden WC:t ja muualta käyvien opettajien sosiaalitilat. Puuttuvia WC:tä kouluneuvosto käsitteli ainakin viidessä kokouksessa. Tosin tarkastaja antoi rauhoittavan lausunnon 27.9.1983: "WC-asiaa on tilapäisesti hoidettu erinomaisella tavalla hankkimalla koululle siirrettävä WC-perävaunu". Alla oli tarkastaja Uljas Syväniemen omakätinen allekirjoitus.

Viisi vuotta oli hiljaista, mutta sitten 1989 toivottiin taas remonttia. 1990 kyseltiin taas kunnalta perusremonttia ja kahden kuukauden kuluttua ilmoitettiin lääninhallituksen hyväksyneen suunnitelmat.

Vaikka alkuun koulun rakentaminen sujui erittäin hyvin ja uusi rakennuskin saatiin toimeksi melko sujuvasti, joskin paljon hitaammin, niin korjauksia ei kunta olisi ilmeisesti millään halunnut tehdä. Johtokunnilta meni valtavasti aikaa remontteja pyydellessä, vaikka harvakseen kyllä anomuksia tehtiin hämäläiseen tapaan.

JOHTOKUNNAN TOIMINTA

Urjalan kuntakokous valitsi 25.11.1901 Puolimatkan kouluun ensimmäisen johtokunnan, kuusi toimeliasta miestä: vuokraaja Juho Granni, talolliset Juho Astala ja Kustaa Hollo, tilallinen Juho Tursa, itsellinen Matti Helenius ja torppari Kalle Ristimäki, kokoonkutsujana Astala. Vajaan kuukauden kuluttua joulun aattopäivinä johtokunta kokoontui ja kun koulua vasta rakennettiin, niin Astala kutsui miehet Löyttyyn, joka kuului hänen torppiinsa. Isäntä itse valittiin puheenjohtajaksi, Helenius kirjuriksi ja Tursasta tehtiin tulevan koulun taloudenhoitaja.
Näin lähti koulun hallinto toimimaan ja aluksi sama johtokunta toimikin pitkään. Tosin Astala joutui jo kolmen vuoden kuluttua jättämään Puolimatkan kehittämisen kun hänet valittiin valtiopäiville. Silloin hoidettiin tehtävät kunnolla eikä niitä haalittu kuten nyt kun monet kansanedustajat ovat kotikunnissaan edelleen monissa luottamustoimissa mukana.

Puolimatkassa on sadan vuoden aikana ollut vain 16 johtokunnan puheenjohtajaa eli keskimäärin jokainen kuusi vuotta. Pisimpään toimi herastuomari Eevert Keskinen eli 19 vuotta. Juho Tursa hoiti tehtävää 15 vuotta ja Rauni Lähde 12.

Ensimmäisenä toimintavuonna johtokunta kokoontui 6 kertaa ja tämä kokousluku onkin ollut eniten käytetty sadan vuoden aikana eli 21:nä vuonna. Seuraavaksi eniten eli 5 kertaa kokoonnuttiin 18 vuoden aikana. 4 kokousta oli 17 vuoden ajan ja 7 kertaa viitenätoista vuotena. Pahimpina rakennus- ja opettajien katovuosina piti kokoontua jopa 12 kertaa ja samoin kahtena vuonna 10 kertaa.

Kaikkiaan johtokunnat ovat pitäneet yli 550 kokousta.
Tärkeimpinä asioina ovat olleet opetussuunnitelmien ja toimintakertomusten hyväksymiset, opettajien hankinta ja heille todistusten antaminen viranhakua tai ikälisien anomista varten sekä kiinteistöjen hoito. Alkuvuosikymmeninä oli tärkeätä myös vaateavustusten ja apurahojen jakaminen.

Kun naiset saivat äänioikeuden 1907 niin jo seuraavana vuonna Puolimatkassakin uskallettiin valita koulun johtokuntaan nainen, Emma Hollo, mutta hän jäi pois jo 1914 eikä uutta vähään aikaan valittu. Ensimmäinen naispuheenjohtaja Marjatta Routakangas valittiin vasta 1989.
Lähes puoli vuosisataa johtokunnan pöytäkirjat olivat kaiketi epävirallisia kun vasta lokakuusta 1948 lähtien niihin ilmestyi nykyisin niin tarpeellinen lause "kokous todetaan lailliseksi ja päätösvaltaiseksi". Ainoastaan yhden kerran jouduttiin pitämään uusi kokous virheellisen päätöksenteon vuoksi joten hyvin maanviljelijäpuheenjohtajat ja opettajasihteerit asiat hallitsivat.

Koulun kaikinpuolinen kehittäminen on ollut tärkeää johtokuntien jäsenille. Monesti on oltu napit vastakkain kunnallislautakunnan, koululautakunnan ja kunnanhallituksen kanssa kun Puolimatkan tarpeita ei ole otettu huomioon. Myöskin kunnanvaltuusto ja tekninen lautakunta ovat panneet toisinaan hanttiin. Varsinkin 1960 - 1970 -luvuilla näyttää kunnanvirasto ottaneen Puolimatkan silmätikukseen. Kaikenlaisiin pikkuseikkoihinkin puututtiin ja pyydettiin turhia selvityksiä. Mutta johtokunnat ovat sitkeästi ja uskollisesti ajaneet asioita vuosikausia ja lopulta on parannukset saatu toteutettua.

HARMOONIEN HANKINTA

Kun koulun johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran omassa koulussa 18.8.1902 oli tärkeimpien asioiden joukossa harmoonin hankinta. "Ostetaan kotimainen harmooni ja seinäkello ja maksetaan ne arpajaisilla".

Jo samassa kokouksessa saatiin rahaa. "Torpanpoika Frans Jallinoja ja työmies Frans Helenius toivat lahjoituksen 613,78 viime vuoden lopun arpajaisista, 400 harmoonia varten ja loput sellaisiin, joita kunnan varoilla ei ole pakko hankkia".
Harmooni saatiin ja ilmeisesti Hirvelän tehtaan valmistama kun johtokunta päätti 1914 että Harittuun ostetaan harmooni myös Hirvelän tehtaasta 450 markalla. Tämän jälkeen Harittu hoiti itse asiansa.

Seuraavan kerran harmooni tulee esiin tammikuussa 1938. "36-vuotias harmooni on loppuunkulunut. Johtokunta ilmoittaa, että he hankkivat aluksi 3000 markan harmoonin ja kunta yläkouluun 4000 markan harmoonin". Lokakuun kokouksessa todetaan kunnan antaneen harmooniin 1000 mk. Tammikuussa johtokunta antoi harmoonit opettajan hankittaviksi.
Viidennen kerran harmoonin hankinta tulee esille 1951 kun uusi koulu on valmistunut. "Anotaan kunnanvaltuustolta rahaa harmooniin uuteen kouluun". Pari vuotta meni ja johtokunta on laittanut talousarvioon sanat "kolmannelle opettajalle harmooni". Taas meni kaksi vuotta ja johtokunta tietää jo, että valtio maksaa uudesta harmoonista 2/3 ja kunnalle jää vain 1/3. Kahdeksan kuukautta kului ja lokakuussa 1955 johtokunta toteaa innoissaan "nyt tullut harmoonin vuoro Puolimatkaan". Ilo taisi olla ennenaikaista kun taas kahden vuoden kuluttua eli1957 pyydetään kunnalta lisämäärärahaa 11 000 harmoonia varten kun 132 000 ei riitä 3 ½ äänikertaista harmoonia varten. 4 kuukautta kului ja sitten kerrotaan kunnan myöntäneen pyydetyn 11 000. Jo anomuksessa vuosia sitten johtokunta oli ottanut selvää, että Musiikki-Fazer voisi toimittaa maankuuluja Mannborg harmooneja lyhyellä toimitusajalla. Kotimaisuus ei enää ollut tärkeää, sillä k.o. soitin on saksalainen.

80-vuotisjuhliin ostettiin sitten viimein pianokin, pääasiassa omilla paperinkeräyksillä hankituilla rahoilla, mutta myönsi kuntakin sentään 29.8.1983 1000mk.

SODAT JA KOULU

Puolimatkan koulu on toiminut kahden maailmansodan ajan mutta ne eivät ole merkittävästi haitanneet opetusta, joskin lyöneet leimansa olosuhteisiin ja koko kylän elämään
Kansalaissodan päätyttyä tarkastaja tiedusteli mitä vaikutuksia sota-aika aiheutti koululle ja koulunkäynnille. Johtokunta vastasi 12.5., että koulu oli ollut suljettuna 15.4.1918 alkaen ja se oli ollut punaisten hallussa 18.4.-23.4. Opettaja oli perheineen ollut pakosalla. Tihutöitä tehtiin ja vietiin yhtä ja toista kokoelmista, päiväkirja ja työkaluja. Huoneusto oli kunnossa ja vapaana. Opettaja kuului suojeluskuntaan ja on sen tähden ollut estetty koulutyöstä, mutta nyt voi viranhoitoon palata ja koulutyö voi häiriöttä jatkua.

Näkyvin muutos tuli yleisestä määräyksestä, että luottamustoimista pitää erottaa punakaartissa olleet ja näin piti Puolimatkan koulun johtokunnastakin vapauttaa kolme jäsentä, Helenius, Rantala ja Tulonen.

Toinen maailmansota vaikutti jo heti alkuvaiheissaan koulun opettajakunnan toimintaan, sillä kun Haritun koulun opettaja Aulis Salmia lähti lokakuussa 1939 ylimääräisiin harjoituksiin(YH), niin Puolimatkan toinen opettaja Maire Hällfors siirrettiin sijaiseksi Harittuun ja hänen sijaisekseen kutsuttiin neiti Eeva Toorikka, josta myöhemmin tuli rouva Salmia.

Kun talvisota syttyi niin tammikuun 1940 lopulla johtokunta totesi, ettei koulutyölle ole edellytyksiä kun vihollisen jatkuva lentoliikenne seudun ylitse häiritsee ja opettajan on varattava aikaa sekä taloudelliseen että henkiseen huoltotyöhön koulupiirissä ja siirtoväen keskuudessa.
Helmikuun alussa sekä tarkastaja että kunnallislautakunta tiedustelivat yksityiskohtaisesti opetuksesta ja koulun toiminnasta. Johtokunta vastasi, että opettaja Lummaa osallistuu suojeluskunta- ja huoltotyöhön ja hänen päivänsä ovat hyvin työntäyteiset, joten hänen päätettäväkseen on jätetty milloin ja missä muodossa koulutyötä voidaan aloittaa.
Syksyllä 1940 koulutyö aloitettiin normaalisti ja samoin seuraavana syksynä vaikka jatkosota oli menossa parhaillaan. Tämän enempää arkistot eivät kerro Puolimatkan koulun sota-aikojen vaiheista.

OPETTAJIEN VAIHTUVUUS POIKKEUKSELLISTA

Alkujaan ei opettajia tarvinnut houkutella. Kaksi ensimmäistä saatiin helpolla. 1902 oli kaksi hakijaa ja 1903 kuusi. Näistä hakemuksista valitut opettajat viihtyivät kumpikin vain yhden vuoden. Ensimmäisissä hakuilmoituksissa kehuttiin, että uusi koulu sijaitsee valtamaantien varrella Tursan kestikievarin lähellä ja posti tulee 4 kertaa viikossa. Palkkaa maksetaan 300 markkaa, josta 100 on puuttuvasta viljelymaasta ym. eduista, mutta puolitoista hehtaaria on kasvitarhaa ja asuntona 3 huonetta ja kyökki polttopuineen ja öljyvaloineen.

Mutta kun tuli kolmas lukuvuosi ja taas piti tehdä ilmoitus paikasta niin nyt voitiin ylpeästi jo ilmoittaa postin saapuvan koululle 5 kertaa viikossa. Ei se kuitenkaan houkutellut kauempaa hakijoita, sillä ainoa paperi tuli muutaman kilometrin päästä Punkalaitumelta ja niin piti ilman suurempaa valintaa kiinnittää opettajaksi Onni Ilmari Lunden, joka sitten juuttui Puolimatkan koululle 43:ksi vuodeksi. 13 kertaa hän pyysi todistuksen viranhakua varten, mutta hakiko vai eikö päässyt muualle, sitä ei kirjoissa mainittu.

Seuraavan kerran johtokunta haki opettajaa vasta 1914 kun Harittuun oli perustettu koulu. Se ilmoitus tepsi vaikka kouluakaan ei vielä ollut eikä kummoisia teitäkään eikä muita etuja kuin yksi kamari Siukolassa, missä koulua pidettiin. Kuitenkin tehtävään ilmoittautui 28 opettajatarta.
Harittu alkoi elää omaa elämäänsä ja Puolimatkan johtokunta joutui opettajaa etsimään vasta 1923 kun perustettiin alakoulu yhteisesti Haritun kanssa. Yksi hakemus tuli ja Hulda Asp Tyrväältä valittiin ilomielin. Mutta tuli syksy ja kun koulun piti alkaa Marjamäessä, opettaja kieltäytyi viime hetkellä. Pantiin syyskuussa uusi ilmoitus ja jo tuli 6 hakemusta. Ida Venttola Orivedeltä sai paikan, tuli, mutta toukokuussa pyysi todistuksen viranhakua varten ja häipyi sen kanssa.
Uuteen hakemukseen tuli kolme tarjokasta ja kaikki epäkelpoisia ja koulun kattokin vuoti. Väliaikaiseksi pyydettiin rouva Tyyne Törmä. Seuraavana vuonna paikkaa haki jo useampi eli viisi epäpätevää. Nyt saatiin väliaikaiseksi loimaalainen Tyyne Polso. Taas kului vuosi ja ilmoitukseen vastasi 6 naista, joista valituksi tuli Ida Hellman Urjalasta. Liekö kotipaikkaetu vaikuttanut kun Ida viihtyi 10 vuotta Lummaan opettajatoverina.

Kun 1932 oli perustettu yhteinen Honkolan ja Puolimatkan alakoulu, niin Hellman siirrettiin siihen virkaan ja hän häipyi Honkolaan lopullisesti 1936. Elokuun lopulla johtokunta toteaa alakuloisena, että alakoulu ei vieläkään ole alkanut koska valituista opettajista kukaan ei ole saapunut. Asiasta ilmoitettiin tarkastajalle, joka saapui paikalle ja totesi ettei Hollolla ole asetuksen mukaista käymälää eikä alakoululle vuokratussa huoneessa ole tarpeellista ilmanvaihtoa. Johtokunnan seuraavassa kokouksessa on joukkoon ilmaantunut opettaja Maire Mäkelä, joka sitten Hellmannin tavoin jäi virkaan pidemmäksi ajaksi. Viihtyvyyttä lisäsi varmaan se, että hänen nimensä muuttui rakkauden vuoksi Hällforsiksi tänne saavuttuaan.

Varsinainen opettajaruljanssi alkoi sitten kun Hällfors ilmoitti 1941 siirtyvänsä Haritun kouluun ja Puolimatkaan päätettiin perustaa uusi virka. Hakemuksia tuli yksi ja sekin jo parikymmentä vuotta sitten täällä sijaisena olleelta Tyyne Törmältä. Hänet valittiin vuodeksi ja seuraavan vuoden hän opetti ilman valintaa.

1943 paikka pantiin hakuun ja sitä haki jälleen vain yksi henkilö eli Tyyne Törmä ja hänet valittiin vuodeksi. Mutta sittenpä onnisti kun virka laitettiin hakuun 1944 "johtokunnan huolenpidon alaisessa Puolimatkan kansakoulussa" ja 9 hakijan joukosta erottautui selvästi parhaimmaksi Anni Marie Äkräs. Näin alakansakoulu sai pysyvän opettajan 31 vuodeksi.

Kolme vuotta opettaja-asiat olivat kunnossa, mutta sitten täysin palvellut Lummaa ilmoitti 1947 eroavansa. Lehtiin pantiin tavanomainen ilmoitus mutta yhtään hakijaa ei ilmaantunut. Nyt pantiin kiireesti uusi ilmoitus lisättynä houkuttimena sähkövalo ja jokapäiväinen linja-autoyhteys Helsinkiin sekä arkipäivinä Forssaan. Ei nekään auttaneet sillä kukaan ei halunnut tulla Puolimatkaan.

Syksy lähestyi ja nyt yritettiin saada väliaikaista opettajaa. Kolme ilmoittautui: yksi opettaja ja kaksi ylioppilasta. Opettaja oli Kalle Eenokki Väiskinpoika Kainulainen ja hänet tietysti valittiin. Tuli syyskuu, mutta ei Väiskinpoika Kainulaista eikä varalle valittua ylioppilastakaan. Sitten kansakoululautakunnan sihteeri huomasi, ettei Urjalankylän koulussa tarvita välttämättä kahta opettajaa ja sieltä siirrettiin Puolimatkaan ortodoksi ja käsialasta päätellen vasenkätinen nainen S. Aarnio.

Lummaan avoimeksi jättämää paikkaa oli siis varsin työläs täyttää. Äkräskin jo pyysi todistuksen muualle hakua varten, mutta jäi kuitenkin tänne. Eipä liene houkutellut sekään, että koulussa oli yli 50 oppilasta ja yksi opettaja. Seuraavana vuonna 1948 esitettiinkin toisen opettajan viran perustamista ja näin tapahtui. Nyt haettiin yhtaikaa kahta opettajaa koululle, "joka on vilkasliikenteisen maantien varrella, matka kirkolle 14 km jonne samoin kuin asemalle on säännöllinen hyvä linja-autoyhteys". Yksi hakemus tuli naiselta ja hänet valittiin, mutta hänestä ei ole mitään mainintaa myöhemmin. Kun miesopettajan paikkaan ei tullut hakijoita, pantiin heti ilmoitus pelkästään miehestä. Ilmoitusta ei ehditty edes julkaista kun naisopettaja ilmeisesti kieltäytyi ja nyt laitettiin taas kahden opettajan hakuilmoitus. Nyt tuli kaksi hakemusta ja vain naisilta eli Aune Hörköltä ja Saimi Iivanaiselta. Asiasta äänestettiin ensimmäisen kerran, sillä tähän asti kaikki valinnat olivat olleet yksimielisiä. Äänin 3-2 valittiin Iivanainen.

Kun ei taaskaan ollut mieshakijoita, niin päätettiin uudelleen laittaa miesilmoitus huomautuksella että jos päteviä ei hae, voidaan valita epäpäteväkin ja nainenkin. Seitsemän päivän kuluttua johtokunta kokoontui kiireellisesti toteamaan edellisen vaalin olleen virheellisen ja nyt äänestettiin taas, jolloin valituksi tulikin Hörkkö äänin 3-2.

Kahden viikon kuluttua kokoonnuttiin valitsemaan ilmoitettua miesopettajaa, mutta jälleen vain kaksi naista oli lähettänyt hakemuksensa. Kun toisella ei ollut mitään kokemusta niin valittiin väliaikaiseksi Eila Sundström vaikka hän voi olla Puolimatkassa vain syyslukukauden. Tuliko Sundström, siitä ei mainita mitään. Syyskaudella näyttää opettajana olleen ylioppilas Jukka Siren. Kevätlukukaudeksi saatiin ilman hakumenettelyä opettajaksi ylioppilas Matti Oksanen.
Keväällä 1949 yritettiin taas hakea miesopettajaa ja nyt oli ilmoituksessa lyhennetty matkaa kirkolle parilla kilometrillä eli 12 kilometriin matkan asemalle pysyessä samana. Lisäksi mainittiin säännöllisen linja-autoyhteyden olevan Urjalaan, Forssaan ja Helsinkiin. Eivät auttaneet nämä etuisuudetkaan, sillä yhtään hakemusta ei tullut. Johtokunta kyllästyi ja päätti antaa koko opettajahankinnan tarkastajan tehtäväksi. Tarkastaja ei ottanut tarjousta vastaan ja niin johtokunta päätti hädissään "antaa koulunsa opettajaviran aukijulistuksen ja opettajan nimittämisen kansakoululautakunnan tehtäväksi".

Pöytäkirjoissa mainitaankin sitten syksyllä opettaja Lyyli Suojanen, mutta ei sitä miten hänet oli valittu. Hän lienee kuitenkin ollut mieluinen kun parin vuoden päästä johtokunta päätti siirtää miesopettajan valintaa, mutta laittoi kuitenkin kesällä 1950 hakuilmoituksen, jossa oli uusi vetonaula: "Uusi ajanmukainen koulutalo (keskuslämmitys, vesijohto) valmistuu seuraavan vuoden heinäkuussa". Tulos oli niukka, sillä virkaa haki vain muutaman kilometrin päässä olevalta Haritun koululta Oma Aarre Aulis Salmia. Hänet piti sitten valita yksimielisesti ja saatiin vihdoin kolmen vuoden ja kahdentoista valintakokouksen jälkeen jälleen vakinainen miesopettaja. Eikä Salmia heti pois lähtenytkään vaan oli 11 vuotta Puolimatkassa ehkä täältä löytyneen vaimonsa ansiosta.

Täällä Riutaksi muuttuneen Aune Hörkön poislähtö antoi aiheen 1955 julistaa yläkoulun toisen opettajan virka avoimeksi. Nyt käytettiin valttina lausetta "koulu ajanmukaisessa kunnossa vilkasliikenteisen Helsinki - Lauttakylä valtamaantien varressa 14 km Urjalan kirkolta ja 11 km Punkalaitumen kirkolta". Kymmenestä hakijasta johtokunta piti taitavimpana ja sopivimpana Taina Mäkisaloa.

Kahden vuoden kuluttua Mäkisalo valittiin Jämsänkoskelle ja virka julistettiin taas avoimeksi. Kahdesta hakijasta valittiin opettajaksi Jämsänkoskelle lähdössä ollut Taina Mäkisalo, joka sitten pian muuttuikin lähistöllä asuvan miehen vuoksi Seppäläksi.

Neljä vuotta elettiin rauhassa, mutta sitten 1961 sekä Salmia että Seppälä pyysivät todistuksen paikanhakua varten. Seitsemän päivän kuluttua johtokunta kokoontui taas ja päätti äänin 3-2 peruuttaa Salmian pyytämän eron ja muuttaa lähdön vuoden virkavapaudeksi. Vuosi tultiin toimeen tarkastajan määräämän kolmen viransijaisen turvin, mutta 1962 julistettiin virat taas virallisesti haettaviksi. Sanamuoto oli entisenlainen. Tuloksena toisen opettajan virkaa haki 32 naista ja toiseen ilmoittautui 39 miestä, yhteensä 71 opettajaa. Tämä on huima ennätys koko sadan vuoden ajalta, sillä kun virkoihin valittiin Sulkion pariskunta neljäksitoista vuodeksi, niin sen jälkeen Puolimatkan opettajat ovat vaihtuneet joka vuosi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Tätä voidaan sanoa suureksi epäonneksi koko kylän kehitystä ajatellen.

IKÄVÄ KOULUKEITTOLA

Koulusta puuttuu keittola, huomautti tarkastaja Jaakko Laurila jo vuonna 1927. Vuosisadan alusta lähtien oli Suomessa puuhailtu kouluruokailun järjestämiseksi jopa niin, että 1907 perustettiin Keittolayhdistys ja valtiopäivillä tehtiin asiasta useita aloitteita. Valtio ryhtyikin myöntämään varoja niille kouluille, jotka olivat keittolan järjestäneet, jopa 50% kustannuksista.
Pakolliseksi ruokailun järjestäminen tuli 1943 lailla, joka velvoitti kunnat 1948 mennessä huolehtimaan kouluaterioista jokaiselle koululle. Huomattakoon, että tällainen laki oli ensimmäinen koko maailmassa. Monet maat ovat seuranneet Suomen esimerkkiä.

Urjalan kunnanvaltuusto tiedusteli heti talvisodan jälkeen kouluilta keittolan mahdollisuuksia. Olihan jo 56% maaseudun yläkansakouluista järjestänyt keittolatoiminnan. Puolimatkasta vastattiin kunnan tiedusteluun, että halukkaita ollaan, mutta puuttuu huoneisto ja välineet. 1941 keväällä tarkastaja huomautti ettei Puolimatkassa ole koulukeittola vireillä missään muodossa. Kunnanvaltuustokin patisti, että keittola on syksyyn mennessä perustettava. Johtokunta totesi, että ulkorakennuksessa oleva ränsistynyt vanha pesutupa on ainoa paikka sille.

Toimeen tartuttiin ja syksyllä voitiin pesutuvassa keittää ruokaa viitenä päivänä viikossa, kahtena perunakeittoa ja kahtena hernekeittoa. Yhtenä päivänä saatiin vaihtelua kun vuoroteltiin maitovellillä ja marjapuurolla. 68 oppilasta ruokittiin näin ja johtokunta päätti, että yritetään hankkia jopa lihaakin, mutta ellei sitä ole niin käytetään tekoihraa. Siivooja palkattiin keittolan hoitajaksi 12 markan päiväpalkalla ja lisäksi hän sai kaikki keittiöjätteet ja saa tämän luontaisedun vieläkin.

1943 kun koulukeittolalaki oli annettu kunta velvoitti opettajat aterioimaan yhdessä koululaisten kanssa jotta järjestys säilyisi. Tämä sujuikin jotenkin parikymmentä vuotta kunnes kunta määräsi1963, että opettajien on maksettava oma ruokansa. Vastavedoksi opettajat lopettivat yhdessäruokailun. Samalla tehtiin myös tarkastajan kehotuksesta ja johtokunnan tieten merkittävä muutos kun ahtaista ruokailutiloista siirryttiin luokkiin aterioimaan. Kunnanjohtaja Arvo Lehto oli myös huomauttanut Puolimatkan koulun epäjärjestyksessä olevista oloista. Mitä hän tällä tarkoitti, se ei selviä jälkeen jääneistä papereista. Olihan koululla myöskin jo vuosikausia ollut hajoamistilassa ollut käymäläkin, jonka vuoksi tarpeet suoritettiin pihalla olevassa vaunussa.
Keittolatoimintaan oli tulla jatkosodan päätyttyä ankarana pula-aikana harmillinen katko kun keittäjän toimeen juuri valitulla Eeva-Liisa Lähteellä hajosivat viimeisetkin kengät. Hän oli keväällä rospuuton aikana ilmoittanut jättävänsä keittäjän toimen "yksinomaan sen tähden, että hänellä ei ollut jalkineita eikä uudistetuista pyynnöistä huolimatta saanut kansanhuollosta jalkineiden ostolupaa". Kesä meni jotenkin kengittäkin, mutta kun hän syksyllä suostui uudelleen ottamaan toimen vastaan - pidetty keittäjä kun oli - niin johtokunta tarttui asiaan ja ilmoitti kansanhuollolle, että jalkineet on saatava ja vielä lisävaatimuksena myös polkupyörän ostolupa kun työmatka oli yli kolme kilometriä. Jalkineetkaan eivät kulu niin paljon kun ei tarvitse patikoida lähes seitsemää kilometriä päivittäin.

Keittäjät olivat nykykielellä mainittuna pätkätyöläisiä, sillä heidät kiinnitettiin aina lukuvuodeksi kerrallaan ja palkka maksettiin vain työpäivistä. Syksyllä1948 siivooja-keittäjän toimi muutettiin kuukausipalkkaiseksi ja keittolaan päätettiin ostaa kelkka. Sitä ei kerrota oliko se vesikelkka vaiko potkukelkka keittäjän kotimatkoja varten. 1959 kunnanhallitus ilmoitti tylysti, että keittäjän tehtäviin lisätään myös uuden koulun lämmityksen hoitaminen. Johtokunta ei suostunut.
Keittolassa työskentely ei ollut mukavaa kun tarkastaja huomautti 1960 "keittopaikka on ikävä". Sen sijaan helpotusta työhön tuli 1965 kun johtokunta päätti hankkia keittolaan aineet suuremmissa erissä eli 50 kilon säkeissä. Mutta työ lisääntyi taas 1973 kun välipala otettiin käyttöön.

Työolot eivät innostaneet siivooja-keittäjiä, he uurastivat koulun hyväksi vuosikausia, mutta heitä ei arvostettu. Kun pitkäaikainen työntekijä Hilja Kytänmaa pyysi 1942 kunnalta kesälomakorvausta, niin johtokunta antoi tylyn lausunnon: "Siivooja otetaan vain lukuvuodeksi ja palkkaa maksetaan kulloisenkin talousarvion mukaan. Toimi on sivutoimi, jonka ohessa Kytänmaa on hoitanut myös koulukeittolaa, jolloin työpäivä oli enintään 6-tuntinen, ja että toimen laatuun nähden kesälomakorvaus ei voine tulla kysymykseen".

OPPILAAT TOIVAT RUOKA-AINEITA

Sotavuosien niukkuuden aikana oli tärkeätä saada luonnosta kaikki mahdollinen ruoka-aine talteen. Niinpä yläkoulu alkoi syksyllä usein tavanomaista myöhemmin, jotta lapset saattoivat auttaa sadonkorjuussa. Jo heti talvisodan jälkeisenä syksynä annettiin oppilaille kolmen päivän loma puolukoiden kypsyttyä. Sotakorvaus köyhdytti valtiota ja kuntia niin, että koulun ruokatarpeetkin piti oppilaiden hankkia. 1952 johtokunta määräsi, että ne oppilaat joiden kotona viljellään enemmän perunaa tuovat kouluun 10 kiloa kukin ja jos samasta talosta käy koulua useampi lapsi niin 5 kiloa riittää. Kolmen vuoden kuluttua määriä lisättiin niin, että 5-6 luokkalaiset tuovat 20 kiloa, 3-4 luokkalaiset 15 kiloa ja 1-2 luokkalaiset 10 kiloa. Marjoja oli tuotava vastaavasti 3, 2 ja 1 litraa. Vapautus tuli vasta 1961 jolloin johtokunta päätti ettei oppilaiden tarvitse enää tuoda marjoja eikä perunoita. Kuitenkin määrättiin taas neljän vuoden kuluttua oppilaille kaksi marjastusmatkaa puolukka-aikaan.

Kuinka paljon oppilaat auttoivat ruoanlaitossa, siitä ei ole mitään mainintaa, mutta näin varmaan tapahtui kun oikein pöytäkirjaan on laitettu 1952 varsinkin pojille iloinen uutinen ettei oppilaiden tarvitse enää kuoria perunoita keittolassa. Miten sitten tämän jälkeiset pojat pystyivät oppimattomina selviytymään armeijan perunateatterissa?

OPETTAJISTA MAINEIKKAIN – ARAJÄRVI

Uuden koulun ensimmäinen johtokunta päätti kolmannessa kokouksessaan 26.6.1902 laittaa opettajahakuilmoituksen Suomen viralliseen lehteen ja Uuteen Suomettareen. Hakemuksia tuli kaksi, Wäinö Hermanni Alin Jyväskylästä ja Erkki Eskola Alastarolta. Alin päätettiin kutsua kahdeksi "koetusvuodeksi".

Ilmeisesti johtokunta tiesi Väinö Alinin olevan Urjalassa hyvinkin tunnetun ja arvostetun Honkolan pehtoorin Johan Alinin pojan. Koulu vihittiin 18.8.1902 ja samana päivänä oli johtokunnan kokous, jossa mukana oli uusi opettaja. Hän oli jo päivällä suorittanut oppilaitten sisäänkirjoituksen.
Pöytäkirjoissa ei Alinia juuri mainita. Vasta maaliskuun kokouksessa hän oli ensimmäistä kertaa kirjurina, mutta heinäkuun alun kokouksessa häntä ei enää mainita. Syynä oli yllättävä viesti: Lappeenrannan piirin kansakoulujen tarkastajalta oli tullut virkakirje, jossa ilmoitettiin että täkäläinen kansakoulunopettaja Väinö Alin on valittu opettajaksi Pyhtään pitäjän Heinlahden kansakouluun.

Vankkaa vuosisataista satakuntalais-hämäläistä sukua olevan Alinin pikainen lähtö kotipitäjästään Kymenlaaksoon selittynee sillä, että hänen maisteriveljensä Juhani oli ollut toimessa Karjalassa jo kolme vuotta ja siirtynyt 1896 Kymenlaakson kansanopiston ensimmäiseksi johtajaksi Inkeroisiin aivan Pyhtään tuntumaan. Hän tunsi hyvin seudun 7 vuoden asumisen tuloksena ja siirtyi samana vuonna kun veli tuli Urjalasta Pyhtäälle Kotkan kansallispankin konttorin esimieheksi. Eteenpäin pyrkivät Urjalan veljekset olivat nyt kumpikin kuin naapureita Kymenlaaksossa meren äärellä.

Väinö Alin oli valinnut tehtäväkseen opettajan uran, mutta toisin kävi. Jo Pyhtäällä häntä pyydettiin avustamaan Uusimaa -lehteä ja sitten hänet yllättäen pyydettiin Uusimaan päätoimittajaksi 1906, jolloin suku muutti nimensä Arajärveksi ja veli Juhani kutsuttiin Tampereelle pankinjohtajaksi ja Aamulehden johtokuntaan. Kun Väinö oli ollut myös Hämeen Sanomain ja Uudenkaupungin Sanomain päätoimittajana , niin ilmeisesti veli kutsui hänet Aamulehteen isännöitsijäksi ja siinä toimessa hän oli 40 vuotta eläkeikäänsä asti.
Työnsä ohella hän toimi useiden raittius-, nuoriso-, puolueyhdistysten ja koulujen johtokunnissa sekä keskeisten valtakunnallisten kustantaja- ja graafisen alan liittojen hallituksissa.
Väinö Arajärvi oli tiukka periaatteen mies. Hänen aikanaan ei Aamulehdessä julkaistu väkijuoma- eikä kirjeenvaihtoilmoituksia. Hän vaati täyden työn maksetun palkan vastineena ja maksoi täyden palkan täydellisestä työstä. Hän halusi aina kehittyä ja kehittää, joten Puolimatka olisi hänelle ollut liian vaatimaton paikka.

TÄHDENVÄLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

Oppilaiden kodit olivat ennen hyvinkin varattomia. Koulua aloitettaessa 1902 johtokunta päätti kustantaa 15 köyhälle oppikirjat ilmaiseksi. Opettaja hankki ne ja taloudenhoitaja maksoi ne hänelle. Vihot, kynät ym. jokainen maksaa itse.
*
1903 kyläläiset perustivat lahjoitusrahaston köyhille lapsille. Pääoma oli 250 mk. "Seisova pääoma ei saa koskaan vähetä vain korot jaetaan vuosittain". Ensimmäisenä vuonna köyhille tytöille annettiin pomasiivinen leninki ja pojille aivinaisesta vuoriton takki ja housut. Lopulla rahalla teetettiin tallukkaita.
*
1904 johtokunta antoi joulujuhlaa varten 10 mk "katsoen etupäässä siihen, että oppilaat miltei järjestään ovat hyvin köyhistä perheistä ja heiltä ei voi varoja joulukuuseen toivoa".
*
1908 naapurin rakennusmiehille annettiin oikeus olla yötä koulun saunassa siksi kunnes ilmat lämpenevät.
*
1907 opettaja ehdotti toimeenpantavaksi jatkokursseja, mutta johtokunta ei suostunut koska matkat ovat kohtuuttoman pitkät. 1910 alettiin järjestää 75-tuntisia jatkokursseja. 1913 jatkokoulu tuli 100-tuntiseksi.
*
1912 muuan Johannes sai varoituksen kurittomuudesta. 1913 hänet erotettiin. Pojan äiti pyysi hartaasti uudelleen ottamista ja johtokunta suostui ottamaan kokeeksi.
*
1916 johtokunta päätti, että jos Knut Janssonin rahastosta saadaan tavanomainen joululahja , niin 2 jäsentä jakaa ne oppilaille.
*
1927 Janssonin rahaston korkovaroista jaettiin kolme 20 mk:n säästökirjaa kahden ylemmän luokan varattomille mallikelpoisille oppilaille. Tämä vastaava säästökirjojen jako suoritettiin miltei vuosittain.
*
1932 pulavuosina varattomuus lisääntyi. Koulun 57 oppilaasta päätettiin 26:lle antaa ilmaiset koulutarpeet.
1933 yhdeksän oppilasta havaittiin niin varakkaiksi että voivat itse hankkia koulutarpeet. Saman vuoden lopulla varakkaita oli 13 ja vähävaraisia 25.
*
1932 muuan isä pyytää Niilo-pojalleen vuoden vapautusta "ensinnäkin jos järki kehittyis vähän vanhempana ja toiseksi kun tarvittais lapsenpoika kun ei äiti pääse sen tyköä minkään työmaille". - Johtokunta ei suostunut perusteltuun pyyntöön.
*
1934 annettiin 10:lle oppilaalle jalkineet ja kolmelle kaikkein vähävaraisimmalle flanelliset alusvaatteet. Kyläläiset pitivät hengellisen iltaman kootakseen vaaterahaa. Seitsemän alakoululaista sai uudet saappaat.
*
1935 keväällä oli varakkaita 10 ja vähävaraisia 19, syyskaudella 15 varakasta ja 21 vähävaraista. Jatkokursseilla luvut olivat keväällä 6 ja 12, syksyllä 3 ja 12.
Seitsemälle oppilaalle annettiin saappaat ja viidelle flanelliset alusvaatteet kun talvi oli tulossa.
*
1936 tarkastaja Frans Nurmi oli ankarana: yläkoulussa ilmanvaihto tehoton, poikien käymälä pimeä, luokkataulu ja helmitaulu kelvottomat, juomalaite ja harjoittelutaulut puuttuvat.
*
1937 todettiin että kun ei taaskaan saatu siivoojaa, niin oppilaat siivoavat niin kuin ennenkin.
*
1938 viidelletoista oppilaalle annettiin vaateapua ¼ metriä flanellia, josta on teetettävä alusvaatekerta, joka on koulussa näytettävä.
*
1945 eräs 14-vuotias tyttö oli jäänyt saapumatta kouluun ja poistunut kotoaan erään mieshenkilön seurassa. Kun hänet oli palautettu kotiin ja asia viety oikeusistuimeen, niin katsottiin ettei hänen koulunkäyntinsä enää ollut mahdollista.
*
1946 kansanhuoltolautakunta pyysi koulussa järjestettävän esitelmätilaisuuden, jossa olisi korviketarjoilu vehnäsineen. Johtokunta suostui tilaisuuteen, mutta ilman korviketarjoilua. Koulussa jaettiin amerikanpaketti.
*
1950 alettiin maksaa matka-avustuksia pitkämatkalaisille, joiden koulutie oli 5-7 km. 1966 johtokunta tiedusteli kunnalta, miten matka-avustusta saavien koulutie oli edellisvuonna lyhentynyt vaikka koulu ja koti ovat pysyneet entisellä paikalla. Kunnanhallitus oli mitannut tiet suoraan metsien halki. Tällainen oikotie ei sovi kuin talvella. Maanomistajat ovat paheksuneet peltojen ja tonttien halki kulkemista.
*
1957 erään oppilaan pitkä poissaolo huomautuksista huolimatta päätettiin ilmoittaa yleiselle syyttäjälle toimenpiteitä varten.
*
1956 koulu sai ilmoituksen pienoisröntgenkuvauksen järjestämisestä koululle. Päätettiin, että johtokunnan miehet huolehtivat kuvauskoneen virrasta ja naisväki kuvaushenkilökunnan asunnosta ja ruokailusta.
*
1969 kunnanhallitus toivoi koko koulutoiminnan keskittämistä kivikouluun. Johtokunta totesi muutoksen aiheuttavan vaikeuksia koulun työlle, mutta suostui vuoden päästä kunnanhallituksen uuteen vaatimukseen.
*
Puhelin saatiin koululle 1960, TV 1966, väri-TV 1980. Videota alettiin hankkia 1984 alkuvuodesta ja saatiin jouluksi kun kunta antoi 2 000 mk ja lainaa otettiin 3 000 mk. Seuraavana vuonna maatalousnaiset antoivat vielä 100 mk. Tietokone hankittiin 1986.
*
1960 alettiin toimenpiteet sankarivainajien muistotaulun saamiseksi kouluun. 1987 jatkettiin toimenpiteitä ja johtokunnan kokouksessa 29.10.1987 todetaan: "Taulu tuotiin juuri".
*
Lämmin vesi oli saatu jo keväällä 1966. Lähdeveden saantia alettiin tutkia 1968.
*
Sähkön saaminen koululle vei aikaa. 1919 todettiin sähköhankkeen virinneen Urjalassa. Asiaan palattiin 1927 kun paikkakunnalla oli saatavissa sähköä kohtuuhintaan. Kunnalta anottiin 17 valopistettä, joka maksaa 6 500 mk. Seuraavana keväänä tehtiin vihdoin sähkösopimus. 1948 pyydettiin kunnalta lisää 4 valopistettä, kun tarkastaja huomautti niitä olevan liian vähän. 1951 pyydettiin, että kunta viimeinkin poistaisi koululta kaikki vanhat punossähköjohdot kun tulipalon alkuja on ollut eikä mittarissa pysy varakappaleet ehjänä ollenkaan muuten kuin rautalangalla ja johdot on vielä maalatutkin.
*
Oppilaita on avustettu taloudellisesti huomattavassa määrin. Koulun oman rahaston lisäksi on varoja saatu salaneuvos Costianderin, Aleksanteri ll:n ja Knut Janssonin rahastoista ja eräistä muistakin lähteistä.
*

JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJAT
Astala Juho 1901
Hollo Kustaa 1904
Tursa Juho 1906
Ruohomäki Nestori 1921
Keskinen Eevert 1930
Lahtinen Juho 1949
Ojala Onni 1950
Mattila Arvo 1954
Ojala Onni 1961
Lehtinen Johan 1961
Lähde Rauni 1965
Berggren Vilho 1977
Lahtinen Eino 1981
Routakangas Marjatta 1989
Kivistö Martti Vpj. 1992
Lahtinen Arja 1992
Rantala Risto 1997