Urjala vaiheet

Menosten logo


Historiaa
Henkilökunta
Kuvia
Muistoja
Menosten alkusivu
Valitse koulu
Etusivulle
Menosten kotisivu

nousee

PERUSTAMISPÄÄTÖS

Urjalan kuntakokous päätti 29. joulukuuta 1900 kolmannessa pykälässä seuraavaa:

Menosten kylän tilallisten tekemän kirjallisen anomuksen johdosta, että kunta nyt jo ryhtyisi myöskin kansakoulun rakentamiseen Menosten kylään , otettiin asia nyt päätettäväksi ja tämän yhteydessä kokoukselle esiteltiin tilanomistaja E Maunulan lahjakirja, joka tähän jäljennettynä on seuraavan sisältää:

”Menosten kylään aijotun kansakoulun tonttimaaksi lahjoitan minä allekirjoittanut Urjalan kunnalle omistamani Maunulan tilan maasta yhden maapalstan, jossa on osa valmista peltoa ja osa hakamaata ja joka siaitsee Menosten kylästä Humppilaan päin menevän maantien varrella länsipuolella maantiestä niinkutsutulla ”kettulan veräjällä”. Palstan pituus on 70 syltä, leveys luettuna maantien reunasta suoraan yli pellon 25 syltä, ollen takasivu suora ja päiset rajat muodostaen sen kanssa suorat kulmat.

Tämän palstan saa kunta laillisessa järjestyksessä erotuttaa erinäiseksi palstatilaksi.  Urjalassa joulukuun 29 päivä 1900
E Maunula

Todistavat:
Aug. Rancken                Johan  Furuhjelm"

 

Tämän lahjan päätti kuntakokous kiitollisuudella vastaan ottaa ja kansakoulun rakentamiseen ryhdytään heti, eli siinä järjestyksessä, että kivityö tehdään ensi syksynä, rakennusaineet ostetaan talvella 1902 ja rakennus vesikattoon laitetaan syksyyn 1902 ja sitte täysin valmiiksi 1 päivään elokuuta 1903.  Koulun rakentaminen kokonaisuudessaan jätettiin rakennuskomitealle johon valittiin tilalliset E Maunula, V Mattila, J Jaakkola ja V Kölli, sahan asettaja Emil Sundström ja lautamies H Rajoo. Piirustusehdotusta tarkastamaan yhdessä rakennuskomitean kanssa valittiin rakentaja Kalle Ledig ja tilallinen J Astala ja on piirustus sitte lopullisesti esitettävä kuntakokouksen hyväksyttäväksi."

Valtionlainaa koulujen rakentamiseen

Sama kuntakokous totesi neljännessä pykälässä:

”Kun kuntakokous viime syyskuun 24 päivänä jo on päättänyt kahden uuden kansakoulun rakentamiseen, nimittäin Haritun, Puolimatkan ja Halkivahan piireihin ja nyt tänään on päätetty koulu rakennettavaksi myöskin Menosten kylään ja on vielä huomioon otettava, että vahvistetun kansakoulujen piirijakoehdotuksen mukaan läheisessä tulevaisuudessa tulee rakennettavaksi vieläkin 4 uutta koulua, niin näyttää mahdottomalta, että kunta voisi omilla varoillaan nämät rakennukset kustantaa.  Olikin siis tähän kokoukseen otettu kysymys siitä tahtooko kunta pyytää valtionlainaa näiden koulujen rakentamiseksi.  Asiasta hetken keskusteltuaan päätti kuntakokous miltei yksimielisesti pyytää valtiolta viiden kymmenen tuhannen( 50 000) markan suuruisen kuoletuslainan käytettäväksi uusien kansakoulujen rakentamiseksi kuntaan.  Lainan takaisin maksamisesta sitoutuu Urjalan kunta yhteiseen takaukseen.
Lainaa anomaan, sitä varten tarvittavan velkakirjan kirjoittamaan, sekä lainasumman nostamaan ja kuittaamaan valtuutettiin tilanomistaja August Perho.

 

Piirustukset hyväksyttiin

Kuntakokous päätti edelleen myöhemmin pidetyssä kokouksessaan  seitsemännen pykälän mukaan:
”Menosten kansakoulua varten laadittu piirustus niin pohja kun fasaati-piirustuskin hyväksyttiin sellaisena kuin sitä varten valittu komitea oli sen laatinut.  Koulurakennus tehdään siis näiden piirustusten mukaan, huomioon ottaen seuraavat ohjeet. Jos rakennuksen alle saa sopii, niin tehdään sinne pieni kivikellari.  Rakennuksen seinät hakataan hirsistä ainoastaan kaksi hirsikerrosta ylipuolelle välikaton niskain. siitä ylöspäin tehdään vaan lautaseinät pystyyn vuoraamalla.  Luokka- ja käsityöhuoneisiin sekä oppilasten eteiseen tehdään rautapellimuurit, suurinta lajia, opettajan huoneustoon posliinikaakelia N:o 2.  Kattoaineena käytetään päreitä.

Rakennustoimikunta

Rakennustoimikunnan pöytäkirjat alkavat Maunulassa  15.10.1901 pidetystä kokouksesta, jossa puheenjohtajaksi valittiin tilanomistaja Eemil Maunula ja pöytäkirjuriksi sahanhoitaja Emil Sundström. Muut jäsenet  Viktor Mattila, Viktor Kölli, Heikki Rajoo ja Jalmari Jaakkola.

Kivityöurakka annettiin huutokaupan perusteella tehtäväksi matkulaiselle Juho Sundellille 840 markan hinnasta. Takaajina olivat Viktor ja Oskar Yli-Kölli.

Koska senaikainen rakennustapa käy ilmi hyvin työurakan työkertomuksesta, ovat kertomukset seuraavassa:

"Perustus on kaivettava 1 metr. syvyiseksi niistä paikoista kun kalliolta pääsee, paitsi kellarin kohdalta on kaivettava 1,5 m syvyiseksi; perustuksen leveys tulee olla 1 mtr.

Kivijalka on tehtävä 40x 40 cm suuruisista/ eli 40 cm vahvoista ja yhtä korkeista) kivistä, suorakulmaisilla saumoilla; kivien vahvuus sauman kohdalta tulee olla vähintään 15 cm; Pystysaumat jätetään ulkopuolelta noin 1cm auki että rappaus siinä paremmin pysyisi.

Kivijalka tulee olla 40 cm korkea matalammasta paikasta, ja korkeammasta paikasta on se tehtävä kolme sihtiseksi niin pitkälle, kun maan laatu eli kaltevuus vaatii, missä 3 sihtiä muuten piisaa, ylennetään ne paikat kruntilla eli perustuksella.

Kivijalka tehdään umpinaista muualta paitsi eteisten kohdalta joihin tulee pilarit, pilarien väli keskeltä keskelle korkeintaan 2 metriä ja pilarien vahvuus 50 x 50 cm vähintäin.

Eteisten kivijalka tulee olla umpinaista ja korkeus matalammasta paikasta 18 cm.

Haltia niskaen ( kaksi kautta rakennuksen mitan) alle tulee tehdä pilarit samojen määräysten mukaan kuin seinäpilaritkin ja perustus mihin samoin kuin kivijalan allekin.

Muurien perustukset ovat tehtävät vähintään 1 m syvyisiksi niissä paikoissa kun kalliolta pääsee ja maan päälle tuleva osa kiilatusta kivestä.

Kellarin suuruus tulee olla 3 metr. pitkä 3 m. leveä ja 1,80 m. korkea ja tehdään se rakennuksen alapuoleiseen päähän (ilman kattoa) siten että väli kivijalan ulkopuolelta kellarin seinän sisäpuolelle on 1,5 metriä ja väli täytetään kivillä ja soralla, kuitenkin niin ettei täyte pullista kellarin seiniä eikä kivijalkaa. 

Perustus on kaivettava 1,5 m syvyiseksi missä kalliolta pääsee ja kellarista on tehtävä pieni kivioja myöhemmin määrättyyn paikkaan veden johtamista varten. Kellarin seinät ovat tehtävät samalla tavalla ja samanlaisista kivistä kuin kivijalkakin ja ovat kaikki kivet sovitettavat niin, että makaavat ilman kiiloitta. Halssin seinät ovat tehtävät sileät kuten kellarin seinätkin ja askeleet kivestä tarpeen mukaan.

Hirsiseinät

Kivijalan päälle hakataan seinät seuraavien määräysten mukaan:
Alusparrut, jotka tehdään 22 cm x 18 cm vahvuisiksi, asetetaan siten, että kivijalkaa jää sen ulos parrujen ulkosyrjistä. Parrujen ulkopuoli höylätään ja kiveä vastaan tulevat tervataan. Nurkat tehdään tavallisia sinkkanurkkia ja on siinä huomioon otettava, että seinät valmiiksi veistettynä tulevat olemaan 15 cm vahvuiset.

 Hirsien liitokset ovat tehtävät huolellisesti ja varustettavat hyvin tiheään tapeilla,sekä siten, että vuoraus on vähintään 10 cm. Kaikkiin akkuna- ja ovenreikiin on hakatessa pantava kaksoiskarat ja on niiden yläpäihin jätettävä vähintään 7 cm laskemisen varaa. Samanlaista työtapaa on käytettävä palomuurin ja seinien yhtymäkohdissa.

Kuten piirustuksesta näkee, ulottuu hirsiseinä ainoastaan noin 30 cm välikaton yläpuolelle ja siitä alkaen ullakon seinät tehdään pontatuista niin sanotusti makkarasyrjäisistä laudoista, seiniin tehdään piirustusta seuraten akkunat.

Kattotuolit tehdään tarkoin piirustuksen mukaiset ja asetetaan 1,20 m etäisyyteen toisistaan keskeltä keskelle lukien. Kattovaippa tehdään 2,5 cm vahvuisista tasasyrjäisistä laudoista. Huovasta käytetään Tampereen asfalttitehtaan huopaa N.1, joka on 1:n kerran tervattava ja sannattava. Syöksytorvet tehdään rautapellistä 11 cm läpimitaltaan.

Permanto ja katot

Fasaadi tehdään muuten, aivan piirustuksen ja erikoispiirustuksen mukainen paitsi, että hirsiseinien vuoraus jää pois urakasta. Permannon vasat asetetaan alus- ja haltiaparrujen päälle 0,7 m etäisyyteen toisistaan ja ne tehdään 20 cm vahvuisista hirsistä. Näiden päälle asetetaan välipermanto hylkylaudoista. Välipermannon päälle pannaan kohotuspiirut yhtä pitkillä välimatkoilla kun vasatkin siten, että permannon alle mahtuu täyteainetta vähintään 4,5 cm. Kohotuspiirujen päälle tehdään permanto 5 cm vahvuisista pontatuista ja puhtaaksi höylätyistä laukuista.

Kattovasat pannaan 0,8 m päähän toisistaan keskeltä keskelle lukien, ja on näin asetettaessa huomattava, ettei millään muotoa saa panna vasan palomuurin kannatukselle vaan on kannatus vaihdeparrulla johdettava seinille. Kattovasat ovat myöskin puuliitoksilla liitettävät seiniin.

Välikatot tehdään 2,5 cm vahvoista pontatuista ja puolipuhtaaksi höylätyistä laudoista, jotka naulataan vasoihin altapäin. Kyökkiin, piikakammariin ja eteiseen ja kuistille tehdään katot makkarasyrjäisistä, höylätyistä ja pontatuista laudoista.

Täyteaineen tulee olla kuivia sammalia ja kuivattua savea; permannon alle pannaan 35 cm vahvaan sammalia ja 10 cm sen päälle, vinnin täytteeksi pannaan 15 cm sammalta ja 15 cm sahajauhoja päälle. Täyteaine pitää lujaan sotkea ja permannon täyte hakata. Rakennus on sisältä ja ulkoa tarkasti tilkittävä rohdin tilkkeillä.

Palomuurit ja savupiiput tehdään tarkoin piirustuksen mukaiset. Ne ovat rapattavat kaikki ruukilla ja palomuurit pitää rapattaman hyvin sileiksi. Myöskin on huomattava, että muurattaessa väli- ja vesikaton kohdalla savupiippujen seinät tehdään 22 cm vahvuisiksi.

Kaakeliuunit

Uunit tehdään kaakeleista. Muurattaessa on huomattava että kaakeleista on, leikattava valmistettaessa muodostuneet syrjät pois ja kiinnitettävä huolellisesti rautanitomilla. Tulipesät tehdään tulen kestävistä tiileistä (noin 50 kpl jokaista uunia kohden). Muuten ovat kaakeliuunit varustettavat kaksinkertaisilla savupelteillä, suupelteillä, nokiluukuilla ja ilmanvaihtoventtiileillä y.m. Hellan uuni tehdään myöskin kaakeleista ja varustetaan 3 läpisillä pliitolla, paistinuunilla höyrykuupalla, peltihyllyllä ja rengaskoukulla. Tulipesä tehdään myös tulenkestävistä tiileistä. Leivinuuni tehdään piirustuksen osoittamien suuruutta ja varustetaan lujasti sideraudoilla. Uunin holvi tehdään tulen kestävistä tiileistä, ulkopuolelta uuni rapataan kalkkiruukilla. Palomuuri ja leivinuuni maalataan liimavärillä kahteen kertaan.

Ovien karmit tehdään sen vahvoiksi ja kooltaan yksinäiset ovet falssista 2,1*0,9m sekä parsiovet 2,4*1,2m. ovet tehdään 5 cm vahvuisillla kehyksillä kiilaten saranat ja lukot oviin ovat huolellisesti kiinnitettävä. Komero-ovet tehdään 1,8*0,75m suuruiset ja samaan tapaan kun muutkin ovet. Kaikki ovet varustetaan kakspuolen vuorilaidoilla.

Akkunan karmit tehdään myöskin sen vahvuisista lankuista ja kooltaan lasista 2,1 x 1,2m. Ulkovuoret tehdään piirustuksen mukaan sekä sisävuorit tavalliseen tapaan. Sekä sisä- että ulkoakkunat tehdään 5 x 5cm vahvoiksi, asetetaan tarkoin paikoilleen sekä varustetaan kulmaraudoilla saranoilla ja sulkulaitoksessa. Sisä- ja ulkoakkunain ruudut tehdään lasista N:o 1, paitsi vinnin keittiön ja kuistin akkunat lasista N:o 2.

Rakennusaineiden hankinta

Kaikki höylätty puutyö ulkopuolella maalataan perusvärillä. Ovet ja akkunat maalataan sisältä ja ulkoa samalla värillä. Lattiat sivellään 2 kertaa vernissalla, samoin katot keittiössä, piikain kamarissa eteisessä kuistissa. Vaatekomeroihin tehdään 4 cm vahvuisista lankuista 5 cm vahvoilla reisipuilla raput ja varustetaan käsipuilla. Vinnin portaisiin tehdään myös ovi ja vinnin puolelle tiivis luuku. Vinnin permanto tehdään hylkylaudoista. Rakennuksen nurkat vuorataan ulkona ja katolle tehdään tikapuut.

Rakennuksen pitää olla Marraskuun 1 päivään täydesti asuttavassa kunnossa. Kuitenkin pitää muurien olla valmiina jo ennen Syyskuun 1 päivää. Rakennusaineet saa kaikki paikalle tuotuna, paitsi sammalet, sannan ja saven, hirret ympyriäisinä lankut ja laudat sahattuna, mutta ne pitää itse kuivata.

Urakoitsijan pitää siirtää itse rautateitse tulevan tavaran työpaikalle ja ottaa vastaan rakennusaineet työpaikalla. Virkatalon lautakunnalla on oikeus tehdä muutoksia tähän työkertomukseen ja piirustuksiin, mutta jos ne tuottavat sanottavia lisäkustannuksia maksetaan niistä sopimuksen mukaan. Työtä rakennusajalla tarkastaa virkalautakunta tai sen määräämät henkilöt.

Urakoitsijalta vaaditaan takaus työn täyttämisestä ja ennakkorahoista. Virkatalon lautakunta pidättää itselleen oikeuden hyväksyä tahi hyljätä tehdyt tarjoumukset ja 10% huutosummasta jätetään sisään siksi kun rakennus on tarkastettu ja hyväksytty. Työn saa alottaa 15 päivä Huhtikuuta.”     

Rakennustyö etenee

Kolmas joulukuuta 1901 oltiin niin pitkällä, että järjestettiin huutokauppa, josta oli kuulutettu kirkossa ja sanomalehdissä. Huutokauppa eteni siten, että ensin myytiin tarveaineitten toimitukset huutokaupalla. Huutajina olivat mm Juha Kosola, Viktor Mattila, E  Maunula, M Tolva, V Yli-Kölli, M Lähteenkorva, Heikki Rajoo, Juho Suonkanta ja J Jaakkola.  Puutavaran, tiilien sammalten ja muiden raaka-aineiden hinnaksi tuli 6459,80 markkaa.

Sitten luettiin työkertomus ja aloitettiin rakennustyön huutokauppa aiemmin myydyistä aineista. Halvimman tarjouksen teki rakentaja Maurits Lähteenkorva 1500 markkaa. Tämän jälkeen seurasi kolmas vaihe, jossa tarjottiin kokonaisurakkaa aineineen ja töineen. Tämänkin huusi Lähteenkorva hintaan 6000 markkaa.

Tämän jälkeen rakennustoimikunta kokoontui laatimaan urakkasopimusta, jossa oli neljä kohtaa. Koska urakka nousi huutokaupassa ajateltua korkeammaksi, päätti rakennustoimikunta antaa urakan Lähteenkorvalle sopimuksen mukaan 5250 Suomen markalla.

Tammikuussa 1902 rakennustoimikunta joutui kokoontumaan, koska urakoitsija oli tehnyt valituksen hirsien määrästä. Kontrahdissa oli sovittu, että ylijääneet hirret jäävät koulun hyväksi.  Urakoitsijan mukaan hirsiä menisi vähemmän kuin sopimuksessa oli. Tämä oli varmistunut hänelle vasta sen jälkeen, kun hän oli saanut otteen huutokauppapöytäkirjasta.  Hän uhkasi irtautua urakasta ellei sitä tarkisteta.

Rakennustoimikunta päätti ”isompien rettelöintien välttämiseksi” suostua hirsien määrän tarkistamiseen, koska olisi myöhäistä uuttakaan huutokauppaa järjestää. Alun perinkään ei ollut tarkoitus mitään ”isompaa osaa hirsiä jättää yli” tarvittavan määrän.

Toukokuussa 1902 hyväksyttiin kivityöurakka suoritetuksi ja maksettiin loppusuoritus urakoitsija Juho Sundellille. Lisäksi hänelle maksettiin lisätöistä 115 markkaa. Ylijääneet kivet päätettiin lunasta koulun ulkohuoneen peruskiviksi.  Kiviä jäi 22 juoksumetriä ja niistä maksettiin 38,50 markkaa.

Syyskuussa todettiin Lähteenkorvan urakka tehdyksi ja hänelle maksettiin sopimuksen mukaan.  Luokkahuoneen korottamisesta 30 cm piirustusta korkeammaksi hyvitettiin 40 markalla ja kattotuolien varustamisesta kannatuspiiruilla hyvitettiin 30 markkaa. Lisäksi sovittiin, että Lähteenkorva tukkii ikkuna- ja oviaukot kunnan hankkimilla aineilla kymmenellä markalla.

Marraskuussa päätettiin esittää kuntakokoukselle, että koulun sisustustöihin, kaivon tekemiseen ja pihantasoitukseen varattaisiin yhteensä 5500, koulun kalustukseen 500 ja ulkorakennukseen 1400 markkaa.

Sisustustyöt ja kalustaminen

Helmikuussa 1903 yritettiin huutokauppaa lopputöiden aineista, mutta tarjoajia ei ollut. Taas päädyttiin kokonaisurakkaan osin kunnan osin urakoitsijan aineista. Lähteenkorva sitoutui työhön 3650 markalla. Samalla huutokaupattiin pulpettien teko. Ne tehtiin samanlaisiksi kuin Matkun kansakoulussa ja urakan sai Vihtori Huhtanen Salmesta. Pulpetteja (kahdenistuttavia) tilattiin 25 kappaletta. Pulpetin hinta oli 11,40 markkaa. Lopuksi myytiin tavallisen pöydän, kuuden tuolin, liitutaulun ja karttatelineen hankinta. Taulusta tuli 1,5 m leveä ja metrin korkuinen ja se piti maalata mustaksi, mutta toiselle puolelle tuli nuottipinta. Kasper Dahlman sai tämän työn 59 markalla.

Tällä kertaa urakassa oli tarkat ohjeet lattioista, katoista, ikkunoista, ovista uuneista ja maalauksista. Myös kunnan ja urakoitsijan hankittavat aineet on eritelty. Valmista piti olla elokuun ensimmäiseen päivään mennessä.

Seuraavan kerran toimikunta oli koolla syyskuun 30. päivä, jolloin koulu jo toimi. Taas päätettiin korvata rakennusaikana sovitut lisätyöt esimerkiksi väliaikaisten ulkohuoneitten teko, seinien paperointi ja uunien maalaus sekä naulakot ja penkit. Maalaisten palovakuutusyhtiö oli määrännyt laitettavaksi pellit lattialle uunien eteen sekä palohaan, toiset tikapuut ja rautaisen astian tuhkan säilyttämiseen.

Lopputarkastuksen pitivät lokakuun 24. päivänä ratamestari Juho Lehtinen ja rakennusmestari K Ledig.  Ikkunoihin ei oltu tyytyväisiä, mutta toisaalta niitä ei vaadittu uudestaan tehtäviksi, koska puutteet olivat loppujen lopuksi pienenlaisia. Urakoitsija sai takuusumman, mutta ei hyvitystä muurien perustuksen korottamisesta.

Urakkajärjestelyjä saunan ja navetan rakentamisessa

Helmikuussa 1904 päätettiin huutokaupan järjestämisestä kahden talousrakennuksen rakentamisesta. Ilmoitus pantin Aamulehteen ja asia kulutettiin myös kirkossa. Toimikunta katsasti paikat rakennuksille. Toiseen rakennukseen tuli sauna, pesuhuone,(pakari) ja aitta. Toiseen rakennukseen tulivat halkoliiteri, makit, navetta ja rehulato. Saunan holvikiukaan mitat olivat 1,5 m x 1,5 m ja leivinuuniin piti mahtua 18 leipää. molemmista rakennuksista laadittiin tarkka työkertomus, jossa kerrottiin, miten ja minkälaisista aineista tuli rakentaa.

Maaliskuisessa huutokaupassa oli kaksi huutajaa.  Itsellinen Kalle Mannelin teki halvimman yhteistarjouksen 2175 markkaa. Lähteenkorva hävisi 25 markalla. Työn sai kuitenkin Lähteenkorva Mannelinin tarjoamalla hinnalla, koska Mannelinilla ei ollut tarjota minkäänlaisia vakuuksia.

Syyskuussa tarkastettiin talousrakennusten rakennustyö.  Navetta liitereineen hyväksyttiin, mutta saunarakennuksen aitassa ei ollut välikattoa, joka vaadittiin urakoitsijaa rakentamaan ennen loppumaksua.  Rakennustöistä yli jääneet tiilet päätettiin luovuttaa johtokunnalle ja oikeutettiin taloudenhoitaja J Jaakkola tiilet myymään ja saadut rahat viemään johtokunnan tileihin.


alapalkki