Väinö Rajoon värikkäitä koulumuistoja
13.12.2002
Haastattelu Seppo Pirhonen
Purettu nauhoituksesta osin suoraan osin referoiden.

Seppä Valtonen ja Rajoon Heikki olivat Maunulan Emilin puheilla apuja yömyöhään hakemassa ehkä vuoden 1900 keväällä.
Meitin tars saara tänne Menosiin koulu, ettei tarttis mennä masunisti Kallen tykö(Kalle Sundrstöm, joka teki papereita ihmisille).
Sinä Emil, kun olet kylän vaurain mies lahjoitat tontin, Heikki tekee klasin karmit ja tiilit ja minä väännän raudasta sen, mikä siinä tarvitaan.
Pidetään uusi neuvonpito, käsketään Mattilan Vihtoria ja Jaakkolan Jussia mukaan, ne tulee, pidetään talkoot, kyllä se siitä lähtee.
Tehtäsköös vielä yks, kun koulukin jo tuli, mutta kivijalka jäi tekemäti. Annetaan puraksin tehtäväks, kun se on kivimies.
Tässä se paikka on, siinä on silee paikka sano, seppä, kun olivat Kallenmäessä.
Eikä mennyt kun muutama viikko niin olivat nelisin koolla ja sillai se sitten alkuun lähti.

Rakennusvaiheista

Heikki teki ovet ja lasit ja mitä se siinä teki. Pyykkitehtaalla Rajoolle päin mennessä oli tiilikraana, savi pistettiin paikanpäältä ja tehtiin siinä tiilet ja poltettiin samalla paikalla. Heikki teki sitten formut, että ne oli puolipyöreitä, että ne sopi sitten, kun oli  pyöreet pellimuurit. Sillon ei laitettu pystyyn, kuten nyt. Rajoolla ja Suomelan veljeksillä oli yhteinen kraana, jossa tehtiin tiili joka kevät.

Minä tulin kouluun 1934 ja koulu oli sitä enne vuorattu. Siinä oli pitkä veranta, avoveranta. Siinä oli pariovet ja siitä tultiin suoraan eteiseen, siinä ei ollut mitään semmosta tuulikaappia. Sateisena päivänä koululaiset sai mennä siihen verannalle. Fredrikalla oli naru, ettei saanut mennä sinne sakka, ettei tulee santaa. Oli niin tarkka, että täyty lakasta pois. Se puhui semmosta lyhköstä euralaista. ”Herrjessus sentään, mukalat kanta santa pihaan.”

Tien vieressä oli opettajan pelto. Siinä oli heinämaa ja perunamaa ja tässä alhaalla oli kanssa perunamaa ja talon päätyssä kentällä oli kaivo.

Sillä(opettajalla) oli lehmä ja sillä oli palvelija. Toikin oli toi Järvisen Hulda, kävi aina sitten ruokkimassa ja lypsi sen. Itte ne eivät hoitaneet.

Siihen saliin, opettajan huoneessa, ei päässy kun joskus. Huonejärjestys oli siinä semmonen, että luokasta mentäessä oli yks kammari ja siitä pääsi siiten ulos. Eteenpäin oli sali ja oikealla oli keittiö ja kulmassa kammari. Takakautta oli kulku. Sieltä tuotiin puut ja vetet, kun koululaiset kanto.

Missä toi sauna on, siinä oli leivinuuni. Muistan, kun Fredrika oli leiponut, niin se sano, että menkää te pojat hakeen niitä. Ne oli laudalla. Me mentiin Viljasen Väinön kanssa hakeen niitä leipiä. Kas sitä, kun on hyviä leipiä, sano Väinö ja kun tultiin siitä sisään, niin Väinö löi sitä leipälautaa tohon oven pieleen. Kun siinä oli niitä 6-7, ja yks putos ja Frderika sano: Herrjessus sentään, kuinka se sinne ny. Kukkan ei syö, kun siinä on santaa. Kyllä me syörään, sano Väinö. Sitä puhdistettiin, mutta se ei raaksinnut koko leipää meitille antaa. Se leikkas ja anto puolet ja kysy onko hyvää. Kyä on, ei o santaa. kyllä menee toinenkin puoli. Mutta ei anneta sitä.Ei saatu ruokaa koulusta. Oli eväät. Mullakin on kotona vielä tallessa semmonen limsapullo, jossa oli patenttikortti. Mää sain sen Suonkannan Kallelta, kun kouluun tulin. Se on pikkasen isompi kun tää nykynen.

Eväät

Ruokatunti oli puolen tuntia ja kyä sinä väliin meni tuntikin. Toisia oli semmosia, kun oli huonompia syömään, kun oli hampaat huonot ja oli kova leipä. Kyllä se semmosen kolme vaartia vei aikaa. Opettaja kävi kotopuolella syömässä ja me syötiin keskenään. Tytöt söi tässä missä oli veistoluokka ja me oltiin tossa eteisessä. Luokassa ei saanut syödä. Eväät oli repussa ja tossa naulassa.

Olin minä Mörrilässä sillain kahtena vuotena syyslukukauden. Vallenius ja toisena Rauha Ylä-poikelus toisen vuonna opettajana. Ne oli sillai. Ei ne olis kauheesti vaatinu. Ei ottaneet ketään jälki-istuntoon oli semmoset hyvänlaiset opettajat. Lukeen, kirjoottaan ja laskeen opetetttiin. Katkismusta ja uskontoo oli.

Oli se alkuun tulla tänne. Se otti kaks viikko ennen ne ekaluokkalaiset tänne sisälle ja sitten tuli ne muut luokat vasta. 52 oppilasta oli neljässä rivissä pulpeteissa.

Laulukoe

Kyä se aika ankara oli. Sillä karttaköpillä sitten aina oikastiin.
Kerran se otti näytteitä, että kuinka laulaa. Tossa oli semmonen kello(seinäkello), joka ei oikein käynyt. Tossa tarrtti olla aina joku heilurista heiluttamassa, että se kävi semmosen 10-15 minuuttia.  Siihen pääsi sitten aina joku, joka osas tai muuta.

Meittiä oli seittemän Väinöö ja opettaja näytti siten, että menes Väinö Se tarkotti Suonkannan Väinöö, mutta Väinö sano, että mene sää. No mää menin sitten. Se huomas sen ja nosti silmälasit tollain ylös ja sano: No jaa ole ny siellä sitten. Ei mun tarvinnu tulla sieltä pois.

Toiset luki taikka kirjotti sitten ja toisilta otettiin niitä laulunäytteitä. Joku sano sitten ettei Väinö ole vielä laulanut. No tulepas tänne sitten äkkiä, että päästään välitunnille. Minä menin sitten ja se löi siihen äänirautaan ja toi korvan juureen ja sano, että mitäs sieltä kuuluu. Mää sanoin, että on kun mehiläisparvi. Vai niin, sano. Löi toisen kerran ja tuli mahdottoman kimee. No mitäs nyt? No hyttysparvi. Sitten laulua.

Minä olin ollut olla Suomelassa tolla Jokisella ja siellä oli grammari ja semmonen laulu kuin Myllykosken jenkka. Me moneen kertaan laskettiin sen Kaarlon kanssa se levy. Pidin sitä semmosena ilosena lauluna ja ajattelin, että tosta mää lasketan. Rupesin laulaan tätä Myllykosken jenkkaa.:

Hei Myllykosken jenkkaa,
kun tämä poika kenkkaa,
eikä väsy jalka nyt olenkaan,
sillä parastansa koittaa,
niin kuin haitari, pyöri, pyöri,
niin kuin hurjapää…

Sillon tuli karttaköpistä päähän ja se karjas lujaa, että laulu seis.  Se on rekiviisu, kuulitko. koulutalossa ei lauleta rekiviisuja. Minä kourasin päähäni ja sanoin, että mun on pääni pehmee, kun paistinnauris.

Se katteli vähän aikaa ja sano, että joku muu laulu, mutta ei rekiviisua, kuulikkos. Sitten oli vähän aikaa ja sano, että siinä oli ammuvainaan nuotti. Posti on monta koreeäänisempää tappanut. Albert Valo(postinkantaja) teki teuraskauppaa ja oli monta koreeäänisempää lopettanut, kun se mun lauluni oli. Se sano, että sun pitää nyt joku muu laulaa, taikka joku runo.

Mää sanoin, että ei tu päähän, kun se on pehmee. Joo, mutta runo on tultava. Mää kattelin tollain.  Karkuun et lähde. No en pääse, mää sanon. Kajanderin Jussi oli henkivakuutusmies ja se oli jättänyt semmosen Suomi-Salaman mainoslehden, kuinka hyvä on henkivakuutus. Siinä oli Nurkkalan Jussin vala ja sen mää oli ittelleni korjannut ja aattelin, että tässä on hyvä runo ja vala. Minä lausunkin sen. Rupesin sitä sitten lausuun sitä runoo, vaikka päätäni särkikin:

Minä Väinö Viljami Rajoo lupaan ja vannon,
etten tälläkän viikolla selviä ilman laiskanläksyä
ja jälki-istuntoo ja karttaköppiä minä tulen saamaan aivan varmasti.

Lopeta, lopeta, herra Jumala lopeta! Mikä sun päähäs on tänään mennyt. Sieltä tulee ulos nyt kaiken maailman lorinat.  Oli vähän aikaa ja sano, että tästä ei tullu mitään. No tulipa hyvä nelonen.  No ainakin saa sitten istuskella, sanon. No se siihen, että luokka lähtee välitunnille ja sano sitten, että se on kaksi tuntia jälki-istuntoa viikon ajan aamuin illoin.

Tulin aamulla sitten kuudelta ja juoksin siinä verannolla sitten, kun oli kylmä. Se tuli siihen sitten ja sano mikä sun päähäsi on tullut, kun tulet puolesta yöstä kouluun. Sanoin, että eilen sovittiin, että on kaksi tuntia aamuin illoin. Mää olen nyt tässä aamutuurissa. No me kotios ja psy siellä sitten.

Lähdin kotio ja poikkesin seppä Valtoselle, jolla oli ahjossa valkee ja se kysy, että poika mitäs, oleks tulossa vai menossa kouluun. Sanon, että mää tulen. No ei ollu työmaa auki. Kyä se auki oli, mutta se ajo mun pois. No menny kotios ja vaihra toinen pusero päälles, niin ruvetaan tota rautaa pommittaan, sano Aku. Pannaan tossa yksi reki raurottaen. Olin viikon sitten pois. Todistuksessa oli sitten kutonen, eikä sitä näkynyt, sitten missään, että mää viikon pois olin.

Karttakepistä

Laukeelassa oli ollut lauantaina hiihtokilpailut ja maanantaina tulin kouluun lusikan kanssa. Opettaja oli hyvällä päällä, kun oli tullut lusikka ja kiertopalkintokin. Oli menossa uskonnon tunti ja opettaja selitti, että Elias nousi taivaaseen tulisissa vaunuissa. Opettaja otti karttaköpin, tuli Väinön viereen ja kysyi: Sanopas Väinö, kerro aivan omin sanoin, mikä tässä on mielestäsi ihme. No mää kattelin siinä hetken suu auki ja sanoin, että se kumminkin on ihme, ettei se persettänsä polttanut, kun se taivaaseen asti meni.

Se löi sen karttakepin mun päähäni poikki ja karjas lujaa: Pöllö. Oli hetken aikaa hiljaa ja sano, että vastaukset tulevat kuin keitetystä lampaanpäästä. Multa pääsi poru totta kai ja Suonkannan Väinö sano, että älä poraa, kyllä se siitä ohitte menee. Mää kumminkin semmosella porunsekasella äänellä sanon, ettei keitetystä lampaanpäästä enää mitään oo. Opettaja meni ja sano, että mitä vierustoversi kuiskasi. Väinö pani silmänsä kiinni, aatteli kai, että tulee päähän. En minä kuullu sitä ihan oikein. No istu alas siiten. No mitä kuiskasit vierustoverillesi. Minä sanon, että tuli päähän suuri kuhmu.  Kaks tuntia jälki-istuntoo.

Minä aattelin, että mää lähden meneen, no minä menin ja sen piti ottaa kiinni, mutta ei se saanu mua kiinni, mää hyppäsin tosta ylittte ja pääsin tosta aidasta, kun oli sileetä lankaa. Opettaja veti täysillä kierroksilla siihen lankaan ja Freidrika huusi, että ”Herjessus ota ny se huligaani kiinni.”

Minä menin kotio ja hetken päästä opettaja tuli perässä ja kysy sitten, kun äitivainaa oli siinä ulkona, että onko Väinö kotona. Kyä se on, makaa tuolla pirtin sänkyssä, pani märään pyyheliinan, sanomalehren ja karvalakin päähänsä. Kauhee kuhmo tuolla päässä ja sano, että kai sitä on taas menty puuta päin suksiensa kanssa. No, minä en menekään häiritteen sitten. Se ei tullu, eikä puhunu mitään.

Olin viikon pois koulusta ja laiton sideharsoo päähäni ja opettajan piti kattoo sitä, mutta minä sanon aijjaiajjai,. Älä lähde karkuun, en minä koske siihen. Se jäi siksensä

Seitsämän Väinöä

Opettaja sanoi sukunimellä oppilaita, mutta välillä etunimellä. Koulussa oli seitsemän Väinöä. Hakkaraisen, Suonkannan, Rajoon, Viljasen, Alavan Lönroosin ja Järven Väinö. Ei niistä mitään selvää ota sanoi opettaja välillä ja osoitti karttakepillä. Monta kertaa kävi niin, että se määräs mullekin arestia. Minä sanon, että ole mitään tehnyt, niin opettaja sano, että suunnitellu olet kumminkin ja niin mää sain siittä suunittelustakin sitten. Toiset olivat lähteneet ja opettaja tuli kahvit juotuaan ja tuli sanoon, että lähre sääkin täältä kotiin suunnitteleen. Se jätti minut sillain toisten pelooks.

Mustepullon kanssa tapahtui vahinkoja. Me istuttiin ton Lönroosin Väinön kanssa ja kirjotettiin musteella, eikä siitä tullu hyvää. Opettaja tuli siihen ja käski laitttaan kädet pulpetille. No mää huomasin, että se lyö siihen ja vedin Väinön pois siitä ja se löi siihen pulpetille niin kovaa, että mustepullo kaatus ja meni Väinö vihoolle. Opettaja sanoi, että  semmosta se sitten on, että ensin töherretään ja sitten kaaretaan mustepullo. Mää siihen, että säästypä Väinön sormet. Opettaja tuli ihan punaseksi, eikä sanonu yhtään mitään. Tuli hetken päästä ja toi imupaperia ja sano pankaas siivoten sitä pulpettia, taisi olla vahinko.

Kirjottaessa oli sanomalehti alustana, ettei pulpetinkansi naarmuntus. Pulpetin takana oli semmonen mihin sanoman sai pistää. Se lykättiin semmoseen varoon. Toiset siiten luki siittä lehdestä sitten kaikkia juttuja. Ne oli tota Uutta Suomee.

Käsitöillä

Karttakeppiä sorvailtiin sitten usein. No ei ihan joka kerta, mutta kumminkin. Siä oli semmonen poljettava sorvi ja siihen sopi kolme poikaa polkeen ja edessä oli kaksi se joka sorvas oli kolmantena.

Sitten, kun se pöydän jalka oli melkeen valmis, niin  se ei halunnut, että tulis huono, niin se sitten itte korjas, että tuli ihan silee. Sitten kun se huomas, että se oli ihan nätti, niin se sano, että siittä täytyy saada hauki. Sitten täyty keväällä tuoda hauki sille.

Neljäs luokka teki keväällä aina sen pyöreen pöydän. Se sano keväällä, että pitää kaataa koivu ja kuoria se ja laittaa se semmoseen paikkaan, ettei se halkee. Kyllä ne hyvin säilykin ja kun sen oli kaatanut ja jätti siihen metrin mittaseen pölliin tuohta ja sitten se pantiin kauralaariin tai pimeeseen paikkaan, että se ihan hiljaa kuivuu. Sitä se aina sano, että pimeeseen paikkaan, ei auringonpaisteeseen, ettei se halkee, eikä tartte kitata.

Käsitöissä sorvailtiin perunavoinuija, tehtiin kukkapöytiä, jossa oli neljä jalkaa, saapaskoiria, kirvesvarsia kolmannella, vasaranvarsi ja jakkaroita, matalia saunajakkaroita. Se oli aika koristeellinen se jakkara. Liimattiin sitten, kun ei niin leveetä lautaa ollu. Veitten pää tehtiin ja kynänvarsia ja siihen päähän tehtiin reikä ja siihen kierrettiin puutappia, johon meni se mustekynä t sinne.

Käsialassa opettaja piirsi taululle mallit. Jollei tullut hyvää, opettaja antoi lisävihkoo, johon piti useampi sivu tehdä, että tuli semmonen, kun piti.

Jatkokoulussa

Kahtena syksynä kävin jatkokoulua 100 tuntia. Kirjotettiin ja luettiin ja tehtiin käsitöitä. Ei siinä mitään uutta tullu. Maataloudessa se opetti sitä vuoroviljelyä Tavallisesti kaks kauraa, vuosi kesantoo, sitten ruis ja sen päälle kolme tai neljä heínää ja sitten taas kierros alusta. 
Ei se sillon jatkokoulussa oikein komentanut. 

En tiedä mistä se mulle sitten kerran suuttu ja sen piti vierä mun ulos otti niskasta kiinni ja minä sain semmosen kiertoliikkeen ja sain sen kainalooni ja vein opettajan ulos.  Me olimme tossa mäellä sitten ja pidin niin lujaa kiinni ja se sano, että karkuun et lähde. Mä sanon, mutta ei lähde opettajakaan karkuun. No se sano, asia on selvä, se sovittan nyt. Tossa on Erkin käsi. Mitään muuta toivomusta ei ole, että jos silmälasit meni rikki. No mää sanon, että, jos silmälasit meni rikki, niin kyllä minä ostan se linssin, että kyllä nyrkkeilyottelussa aina rikki menee. Se ei ollu menny rikki. Se oli pudonnut päästä, mutta rikki ei mennyt mitään.

Opettajalla oli silmälasit jo kansakouluaikana ja se nosti ne aina ylös, kun sen tartti kattoo kauemmaks.

Kujeita

Se itte poltti pilllitupakkia ja kun se meni syömään omalle puolelle, niin joku kävi hakemassa niitä natsoja sitten ja pureskeltiin se pää pieneks ja heitettiin kattoon kirjotuspöydän yläpuolelle. Se tuli kerran harjan kansa ja sano katsos Väinö mitä tuolla on. Näyttää kuin olisi tupakin natsoja. No sää olet heitellyt niitä. Sanon etten ole heitellyt, enkä täällä poltellut tupakkia. Se katteli pitkän aikaa ja sano, että hän jättää sun kaks tuntia jälki-istuintoon. Minä sanon kohta, että mää en jää. Jos mää olisin jäänyt, se olis kohta arvannut, että olen heitellyt. No en ollut yksin heitellyt, siinä oli muitakin.

Opettajan perunamaata sanottiin manttaalimaaksi ja sinne ei saanut mennä. Jos pallo meni sinne, se piti salaa hakea pois. Välitunnilla merkattiin tikulla paikka, johon pallo oli mennyt. Sisällä sitten joku pyysi päästä käymään ulkohuoneessa ja haki pallon samalla.

Kun tuli rähinä niin Sanni tuli äkkiä apuun. Kerran olisi ollut Alavan Väinöllä remmiapelia. Opettajan suojeluskuntapuku oli opettajan puolella seinällä roikkumassa ja siitä sai nopeasti vyön.  Se rupesi viemään Väinö sinne, mutta meitä oli viis-kuus poikaa kiinni Väinössä eikä se saanut sitä sinne. Sen oli kiinni kädet vuorilaudassa. Fredrika tuli sinne puukauhan kanssa ja sanoi: ”Herjessus sentää ja vedä nyt.” Kyllä kynnet irtoo kun lyöt. Fredrika löi sillä kauhalla ja meni poikki se kauhan varsi. Meitä rupes niin paljon naurattaan ja saatiin Väinö pois, eikä siitä tullut jälki-istuntoo. Kaikki rupes vaan surkuttelleen, että voi, voi, kun meni kauha ja se rupes ittekin ajatteleen.

Sillon jäi jälki-istuntoon, jos ei osannut. Opettaja jätti koulun jälkeen harjoittelemaan.
Opettaja ja Fredrika eivät osanneet ajaa polkupyörää ja kulkivat aina jalkaisin. 

Hyvä ja paha päivä

Talvella me tiedettiin aina, koska oli hyviä päiviä. Jos sillä maanantaina oli tallukkaat jalassa, niin se viikko meni hyvin, kukaan ei saanu jälki-istuintoo taikka mitään. Opettaja oli palvellut ratsuväessä ja sillä oli kovat saappaat ja kun se käveli, niin ne narisi lujaa.  Jos maanantaina oli sappaat jalaassa, sanottin, että onkin paha päivä, kun on saapaspäivä.

Opettaja sai kaksi muistutusta ankaruudesta.  Tarkastaja oli sanonut, että jos kolmas tulee, niin tulee lähtö virasta. Arkistosta ei löydy merkintöjä muistutuksista. Yksi tapaus oli, kun se vei tukasta aika tukun hiuksia päästä.  Yksi tyttö meni Hanhisuolle kouluun.

Kyläläisten kanssa opettaja oli tekemisissä myös iltamien yhteydessä. Opettajalla oli sanitäärikoulutus ja siksi kyläläiset kävivät hoidattamassa pieniä haavoja. Kauppakirjoja hän kirjoitti ja anomuksia kyläläisille.

Ensiapua

Kerran Jokisen Niilo ja Järven Sulo meni karhunkynttä ja ote heltisi ja Sulo lentisi ovenkahvaan ja verta tuli päästä mahdottomasti. Opettaja sanoi: ”Sanni anna äkkiä paperia, tulee verta niin kamalasti” Siellä oli jotain kangasta sidetarpeeksi, mutta Fredrika ei huomannut ja veti halki yöpaitansa. ja kun pää oli tukittu niin sanoi: ”Herjessus sentään, mä uuden yöpaitanikin repäsin sen huligaanin päähän ja verta tuli.  Ihan ehjä eikä vielä ylläkään ollut.”

Kun oli iltamia, niin opettaja kävi Tampereelta hakemassa kangasta. Opettaja toi pakan kerrallaan. poikia varten sarkaa  ja tytöille villakankaita. Ennen joulua paloiteltiin ne koululaisille. Kerran tultiin junalla Tampereelta ja konduktööri sanoi, että Kuurila. ”Herrjessus sentään, mun syrämeni pamppail ku lmppaan häntä  ja Eetun kurkkuun kiinni. Toijalasta mentiin ohitte. Ja se oli sinun syys.” Piti jäädä Kuurilassa pois ja toisella junalla tulla. Jonkun piti olla hevosella vastassa, mutta kun tulivat vasta myöhemmällä junalla, joutui hevosmies tekemään kaksi reisua. Kuski määräsi vitosen tai kympin niin Fredrika sanoi: ”Herrjessus sentään ei toisii kyytii makseta, kun se oli Eetun vika, kun he junasta myöhästy.”

Kilpailuja ja juhlia

Koulun kilpailussa annettiin hiihdosta palkinnoksi kirjoja tai suklaalevyn. Latu meni Kettulaan päin alas ja lauttan sillalta ylitte Palmunmäkeen ja kiersi Virtasen Taunon kodalta ylitte ja pellon poikki Harjun metsään ja Mätiköstä alas  ja tohon koulun mäkeen, jossa nyt on kuusikko.  Myllyn alipuolella joessa, joskus luisteltiin ja lapioitiin lumet pois.  Pesäpalloa pelattiin Jaakkolan kentällä. Jalkapalloa opettaja ei antanut, koska pelkäsi sen kuluvan.  Koulun kentällä saatiin joskus pelata nelimaalia

Kevätjuhlassa saatiin todistukset, Ohjelmassa oli laulua ja leikkiä ja vanhempia oli mukana. Käsityönäyttelyitä ei ollut. Opettaja oi kerran sanonut, että ei voi näyttää, kun norjalaiset tekee kirvellä parempia kuin te höylällä.

Joulujuhlat alkoivat seitsemältä. Näytelmiä oli kahdesta kolmeen, lauluja ja piirileikkejä ja joulupukki kävi.  Piirileikkiä sai mennä lopuksi.  Kyläläiset ja koululaiset menivät ja lauloivat. Vedä verkaa, kudo sarkaa. jne Lauluja laulettiin kolmiäänisestikin ja kaksiäänisiä ja yksiäänisiä.

Ainakin Isoherrasen aikaan oli äitienpäiväjuhlia. Isoherranen opetti meille täyskasvusille lauluja ja tytöt lausu runoja.

Varjokuvaesitys

 Kerran oli joulujuhlassa vaikuttava varjokuvaesitys.  Korokkeella oli lakana ja valo ja sen takana oli lääkäri, joka leikkasi potilaan. Oli hämärää ja taustalla kuului hiljaista musiikkia ja tohtori selosti koko ajan, miten leikkaus edistyi.  Potilas makasi pitkällään. Vatsa oli suuri ja umpisuolesta leikkaus alkoi.  Siellä oli kierrettynä pitkä sähköjohto ja lääkäri sanoi, että onpas se nyt mennyt kummalliselle mutkalle.  Johtoa oli monta metriä. Yleisö totesi, että voi kauheeta, voi kauheeta. Kun lääkäri nosti kiehkuraa ylöspäin, niin siinä oli pieni pullo, josta alkoi tippua punasta nestettä.  Lääkäri vain totesi, ettei se mitään ja leikkasi poikki, jolloin punaista nestettä tuli paljon.

Vatsasta löytyi kaikenmaailman osia: silitysrauta, kauha ja tyyny. Lopuksi tuli nukke ja lääkäri totesi, että tämä umpisuolen leikkaus olikin ihan turha, täällähän on lapsi. Se oli nukke, joka praakas, kun sitä painoi.  Se oli niin jännä ja kaikki taputti ja hakkas käsiään ja tohtori ompeli mahaan kiinni suurella narulla.

Esitys oli yksi parhaista, Opettaja aina sanoi, ettei tehdä kovin montaa, vaan tehdään joku oikein hyvä. 

Leikkikankaan koulua suuniteltiin

Sodan jälkeen oli tarkoitus tehdä Leikkikankaalle koulu. Lepistön(Laakson) Väinö oli puuhamiehenä. Matkuun poiketessa oli paikka Tiehaaran mäessä. Oppilasluettelossa oli raikkolaisia ja leikkikankaalaisia ja sitten Närväsen poikien suunnalta, Sinne olisi tullut 35 oppilasta.  Monta kertaa kävi kunnan edustajat kastomassa, mutta valtuusto ei hyväksynyt. Oli esillä myös tämän koulun laajentaminen. Tilojen puutteesta kait johtui, ettei Menosten koulusta tullut kolmiopettajaista. Alakoulussa oli keittola, mutta siihen ja luokkaan tuli sitten talouskoulu.

Leikkikankaalta ei saanut kyytiä, vaikka matkaa olisi ollut yli viisi kilometriä. Kunnanjohtaja Lehto oli sitä niin vastaan.  Ulla-Maija kävikin Myllynkulmalla. Erkki ja Leikkilän poikia ja Nummelan Väinön. Syrjänen ajoi postia ja haki ne aamulla, mutta kunta ei maksanut ja me jouduttiin itse maksamaan. Johtokuntakin oli sitä meiltä, että pitäisi maksaa. Ne kävi monta kertaa mittaamassa. meillekin tuli seitsemän kilometriä ja aika paljon sitä ennen tuli joo viisi kilometriä.

Opettaja Ruhanen oli kirjeenvaihdossa ja hän luki kirjeitä. Sitten kerrottiin, että Otto Saarikko ei enää elää.
Ruhanen oli paljon mukana kotiseutukerhossa. kerho teki kesällä retkiä ja oli illanviettoja oli puhujia ja taisi olla Yli-Paavolakin puhumassa. Kytöläkin oli, kun joulun aikaan harjoiteltiin purpuria.

Simpanen lähti, kun ei ollut vettä. Lähde oli mäen alla pellon syrjässä lähellä nykyistä pikitietä. Sähkö tuli sodan jälkeen Väkkärän kautta Jaakkolasta. Jaakkolan ja Mattilan välissä ollut muuntaja oli huono ja rautajohdot, niin sähkö oli huono.  Sitten tuli kuparijohdot ja sitten tulikin Urjalan Sähkö.

Öljylamppuja ja muurin lämmitystä

Opettaja sytytti öljylampun. Siihen meni ehkä toista litraa öljyä.  Joskus ennen joulua tuotiin tänne käsitöille ja pantiin lehdet alle ja putsattiin ne.  Jos sydän oli lyhkönen, ei sitä raaskittu uutta panna ja siihen laitettiin villalankaa, ja se imi. Kun sitä sydäntä oli jäljellä pari kolme senttiä, niin sitten vaihdettiin vasta uusi.

Aamulla tuli opettaja kuudenaikaan ja laittoi valkean pesään. Se sai siitä jonkun pienen korvauksen. kolmekymmenluvulla. keittiöpuut hakattiin ihan pieneksi.  Joululoman aikana tää veistoluokka tuotiin täyteen puita, ettei opettajan tarvinnut mennä ulkoa hakemaan. Samoin luokassa joululomalla opettaja lämmitti vuoron toisen ja toisen uunin.

Kerran toimme Aholan Einarin kanssa puut ja Einari laittoi puut pystyyn pesään ja otti paperia  ja se rupesi palamaan. Opettaja kysyi sitten, että kuinka on mahdollista, että siellä oli pesässä valkea. Einari sanoi, että hän pani reilaan puut, että opettajan ei tarvitse laittaa kuin valkee.  Sielä oli varmaan hiiliä? No en minä huomannut sano Einari.  Niitä ei saa pistää sinne, Hän joutu vahtiin koko yön. Muuri oli liian kuuma. Ei se mitään ollut, mutta se jäi siihen eikä siitä tullut mitään.

Tyttöjärjestäjät ajo sannan pois, pyyhkis taulut ja putsas pulpetinkannet kosteella tukolla. Pulpetin jalkatilassa oli paljon santaa, kun luokkaan tultiin ulkojalkineilla. Pihassa oli santaa.  Puheessa oli johtokunnassa,  että tultaisin sukkasillaan. pari kolme kertaa kait oltiin muta Matilan pojaat ja Virtasen  Eino ja Antti sanovat, että jalaat paleli. Ne oli sanoneet kohta agranoomille,  ettei he mee kouluun, kun siä täytyy riisua jalaasta. Agranomi tuli tänne ja sano, että saappaat ja lapikkaat pidetään jalaassa.

Avoverannan hajottaminen oli agranomin aikaansaanos. Antti oli lyhytnäkönen ja sano, ettei hän nää, Siitä tuli sitten valoo. Tarkastaja oli ihmetellyt, että mitä varten se oli hajotettu.  Hajotus oli 1936 tai 37, koska minä kävin koulua.

Tiilikatto laitettiin kolkytluvulla. me kannomme niitä tiiliä Ja piiput pellitettiin. Tampereelta oli peltiseppä. Siinä pihalla pöydät, johon pellit levitettiin ja teki työn käsityönä, Minä, Viljasen Väinö ja Lönroosin Väinö olimme pellisepän apulaisena.  Pelliseppä pyysi, että jos hän sais Rajoon Väinön kaveriksensa. Kolmena ja kahtena osana kannettiin katolle.